Provinssin avauspäivä alkoi yllätyksellä ja eteni loppua kohden nostalgisiin sfääreihin The Prodigyn tahdissa. Erään toisen brittiyhtyeen esintymislava osoittautui pari numeroa liian suureksi.
Mysteerinen Todd Moses –yhtye sai kunnian avata Seinäjoen Provinssin torstain lempeässä kesäsäässä. Vaikka Todd Mosesista oli saatavilla etukäteen niukasti tietoa, yhtye on tehnyt kymmenen vuoden uran, julkaissut suuria hittejä ja noussut uransa alussa soittamaan ensimmäisen festivaalikeikkansa juuri samalle pienelle Radio Helsinki lavalle. Salanimellä esiintynyt Todd Moses paljastui suosituksi Kuumaa-yhtyeeksi ja se sai monet festivaalialueelle tulijat hieraisemaan silmiään. Paikalle sattuneille yhtye tarjoili hyväntuulisen ja vapautuneen keikan, jolla oli taatusti merkitystä niin faneille, Provinssille kuin Kuumaalle itselleen. Tieto oli pysynyt hyvin salassa, koska lavan edustalle pääsi puikkelehtimaan suhteellisen helposti ilman kolhuja.
Kuumaa esiintyy Provinssissa myös perjantaina päälavalla, joten tieto torstain salakeikasta saattaa jättää jonkun henkisen kolhun myöhemmin festivaaleille saapuville faneille.
Provinssin päälavalla nähtiin torstaina neljä esiintyjää, joista ensimmäisenä lavalle nousi Käärijä. Pottapäisestä kansansuosikista on kehkeytynyt mainio ja sympaattinen viihdyttäjä, jonka myhäilevästä vinoilusta otti osumaa kotikaupunki Vantaan lisäksi myös moni muu. Osansa sai yleisöstä löytynyt “meidän naiset viemään tullut” ranskalainen komistus, jolle Käärijä tarjosi hotellihuoneensa avainta. Käärijä viljeli omia provinssimuistojaan ja syytti 10 vuotta aiemmin leirintäalueella heilunutta Pete Parkkosta ja hänen jallupyssyään omasta alkoholismista. Merimiehen tavoin kiroillut Käärijä muistutti myös, että hän ei ole mikään roolimalli perheen pienemmille.
Käärijän musiikissa on nykypäivän crossover-potentiaalia samalla tavalla kuin päivän pääesiintyjällä The Prodigylla. Tanssittavuuden ja kevyt-Rammsteinin seasta voi löytää myös kohtia, joissa brittiläisen tanssimusiikin pioneerin vaikutus on kuultavissa. Tämä yhdistettynä varmaan, viihdyttävään ja yleisön kanssa kommunikoivaan esiintymiseen enteilee Käärijälle hyvää ja pitkää uraa. Huojentavaa oli, että viimeisenä kuultu “Cha Cha Cha” ei ollut mikään pankin räjäyttäjä, vaan suurimman pamauksen tarjosi keikka kokonaisuudessaan.
Toisena päälavalle noussut arvostettu vaihtoehtorockyhtye Wolf Alice heitti Ellie Rowsellin johdolla musiikillisesti korkeatasoisen ja vakuuttavan keikan, mutta oli pari numeroa liian suurella lavalla. Vaatii ammattitaitoa astella lähes tyhjän kentän eteen soittamaan kouralliselle faneja ja antaa parastaan. Wolf Alice piti pakan kasassa ja harvalukuinen yleisö kasvoi jonkin verran keikan edetessä.
Päälavan pisimmän korren vei perjantaina Pronsinssin house bändi Apulanta, jonka ensimmäisestä Provinssin esiintymisestä tuli täyteen 30 vuotta. Toni Wirtanen muistutti, että he nousivat samalle lavalle The Prodigyn kanssa silloisessa Provinssirockissa jo 29 vuotta sitten.
Apulannalla kilometrit näkyvät vapautuneena esiintymisenä, jossa ei tarvitse enää todistaa kenellekään mitään. Apulanta lienee Suomen ainoa artisti, joka pystyy vaivatta täyttämään 1,5 tunnin soittoajan pelkillä hiteillä. Tonin ja Sipen huumoria roiskiva keskinäinen vuoropuhelu sai odottamaan jopa välispiikkejä. Massiivisesta suosiosta huolimatta yhtye ei suhtaudu itseensä ryppyotsaisesti, mikä näkyy sanoitusten tuunaamisesta kaupunkiin sopivaksi. Kuinka moni muu artisti edes mahtaa tietää, mikä on Kyrkösjärvi? Tonin hapuillessa kitarasta väärän äänen, hän totesi itseironisesti “oho” virhettä peittelemättä. “Vanhaa paskaa” ja “uutta paskaa” tuli koko rahan edestä. Jotain hittien runsaudenpulasta kertoo sekin, että yhtye lopetti potpurriin, jossa kuultiin siivut kappaleista “Poistuisitko mun elämästä”, “Silti onnellinen” ja “Piiskaa”. Yhtye on Emma-palkintonsa ansainnut, aivan kuten samaan aikaan pienemmällä lavalla tahkonnut Havukruunu.
Provinssin yllättäjiin lukeutui teltassa bimbocoreaan esitellyt Scene Queen (pääkuvassa), joka oli sateenkaaren värejä tunnustavan Provinssin näköinen esiintyjä. Pinkin vaatetuksen ja blondattujen hiusten takaa löytyi kantaaottava artisti, jonka leikittelevän popahtava olemus yhdistettynä vyöryävään metalcoreen muodosti vallattoman ristiriidan. Jos biiseistä ei ensikuulemalla jäänyt pumppaavaa rytmiä ja kaahausta suurempia muistikuvia, Scene Queenin artistius valloitti. Kepeän tanssahtelun lomassa hän kapusi alas lavalta laulamaan keskelle pyörivää pittiä. Keskeinen osa artistin sanomaa oli tasa-arvon ja seksuaalivähemmistön oikeuksien korostaminen. Tältä näyttää esiintyminen, kun palikat loksahtavat kohdalleen.
Päivän pääesiintyjä legendaarinen The Prodigy päätti torstain viilenevän illan. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Provinssissa suuren läpimurtoalbuminsa “The Fat of the land” tiimoilta. Tuolloin The Prodigy vaikutti tanssimusiikkia soittavalta punkyhtyeeltä, jonka asenne oli punk ja olemus kahden tanssivan keulakuvan tähdittämä yhtye. Tänään toinen keulakuvista on poissa. Edesmennyt ja ulkoisesti punkahtavampi osapuoli, Keith Flint, vieraili sähköisenä siluettina valoscreeneillä, mutta vuosien takainen vaara ja yhtenäisyys oli poissa. Valtoimenaan vilkkuvat valot ja suurella äänenpaineella pumppaavat trip-hop -rytmit onnistuivat kannattelemaan esiintymistä vain osittain. Maximin “c’mon party people” -huudatukset kaikuivat sanahelinänä viileässä illassa. Keikan aikana ajatus kierteli nostalgialasien vahvuuksien ympärillä. Vuoden 2026 versio The Prodigysta ei ole huono, mutta kokonaisuutena siitä jäi laimennettu maku suuhun. Tätä ei edes suurimmat hitit “Breathe”, “Smack my bitch up” ja “Firestarter” pystyneet täysin hillitsemään.
Provinssi jatkuu lauantaihin asti ja Mesta.net seuraa tapahtumia paikanpäällä.
Lue myös: Salanimellä esiintynyt hittibändi avasi Provinssin.
