Ben Affleckin ohjaama ja tähdittämä poliittinen Netflix-rikosjännärielokuva Animals on saanut kohtuullisen nuivan vastaanoton. Leffan tarinaa ei voi kehua omaperäisyyden riemuvoitoksi ja ylinäyttelevä pääpari on paikoin rasittavaa katsottavaa ja kuultavaa.
Affleckin tuotos on juuri niin Netflix-yhteensopiva, kuin voi odottaa eli riittävän kiillotettu ja sisäsiisti, jotta ärsyttävyyskynnys ei ylity millään osa-alueella. Netflix-leffoilla ei yleensä patsastella eturivissa Oscar-pystejä jaettaessa.
Affleck esittää Los Angelesin pormestariksi mielivää poliitikkoa, joka on laittanut omat rahansa pantiksi poliittisen menestyksen varmistamiseksi. Valinta on kuitenkin veitsenterällä. Pienet asia saattavat kallistaa vaakaa suuntaa tai toiseen. Poliitikon häviö suistaisi miehen henkilökohtaiseen konkurssiin ja aviokriisiin – tosin vaimolla on jo toinen mies kierroksessa. Sitten tapahtuu kauhein asia, jonka nuoren lapsen vanhemmat voivat saada.
Lapsen kaappaus ja lunnasvaatimukset tuovat tarinaan Gillian Anderssonin esittämän hämärän taustavaikuttajan, jolla on kyky kehittää nopeasti valuuttaa liikoja kysymättä. Rahojen lisäksi varjoissa viihtyvä hahmo jakaa ilman lisämaksua enemmän tai vähemmän hyviä neuvoja. Leffan puolivälissä tarina saa yllätyskäänteen, joka saa asetelman kallistumaan päälaelleen. Sitä ennen pääpari ehtii setviä puuduttavan perusteellisesti avioliittonsa kiemuroita ja poliitikon vaimona nähtävä Kerry Washington ylinäyttelee minkä ehtii. Leffan loppua kohden Affleckin esittämä perusmies alkaa saada luodinkestävän sankarin sädekehää, vaikka poliitikon moraaliset valinnat eivät kestä päivänvaloa.
Animals on totinen ja synkkä leffa. Affleck jurottaa, tuskailee ja panikoi, ja samaa voi sanoa Kerry Washingtonin roolihahmosta. Gillian Andersonin esittämä ”järjestelijä” on leffan mielenkiintoisin ja samalla rauhallisin ilmestys. Yllättäen elokuva juuttuu säntäilevän alun jälkeen yhden huoneen, tai paremminkin yhden talon draamaksi. Klaustrofobinen tunnelma kiusaa katsojaa pääparin kiihtyessä nollasta sataan yhä uudelleen. Tarinaan liitetty siirtolaisuusnäkökulma kaipaisi enemmän huomiota ja jännityksen kiristyessä ylipitkät kohtaukset vesittävät tunnelmaa. Loppuratkaisu vaikuttaa kaiken odottelun jälkeen antikliimaksilta.
Affleck tekee laadukasta työtä ja kuulemma mukana on myös tekoälyn tuotoksia. Väkisin tulee kuitenkin pohdittua, olisiko alkujaan päärooliin mietitty Matt Damon sittenkin toiminut paremmin? Affleck jumittuu tiettyihin avainkohtauksiin ja elokuvasta puuttuu kaikesta tunnekuohusta huolimatta sydäntä. Affleckin Netflix-jännäri täyttää paikkansa mutta jättää jälkimaun rutiinisuorituksesta. Ammattimies hoiteli jälleen yhden projektin loppuun parin muun projektin rinnalla.
Teksti: JA Kaunisto
