Sylvester Stallonen muistelmateos Portaat julkaistiin lokakuussa 2025 maailmanlaajuisesti.
Kirjan sijoittuu sijoittuu vuosiin 1969 – 1977, jolloin Stallone saapui New Yorkiin ja nousi Rocky-elokuvan myötä tähdeksi. Kirja käy läpi myös hänen varhaisempaa elämäänsä.
Ennen Rocky-elokuvaa Stallone teki New Yorkissa kaikkia mahdollisia hanttihommia tullakseen toimeen. Vietettyään vuosia Euroopassa hän oli palannut synnyinkaupunkiinsa vuonna 1969 tavoittelemaan unelmaansa kirjoittamisesta ja näyttelemisestä, mutta hän huomasi pian tarvitsevansa päivätyön elättääkseen itsensä.
Eräänä päivänä hän ohitti Central Parkin eläintarhan ja meni kysymään sen toimistosta töitä. Hän sai välittömästi työn leijonahäkkien siivoajana. Kirjan mukaan Stallone siivosi leijonahäkkejä päivittäin kello 5.30–15.30 noin kolmen ja puolen viikon ajan.
”Vartin kuluttua olin leijonahäkissä letkun, kauhan ja lapion kanssa. Jos et ole käynyt leijonan häkissä heti sen jälkeen, kun leijona on siirretty pois, voin kertoa, että siellä haisee. Ei mennyt aikaakaan, kun silmäni alkoivat vuotaa leijonanvirtsan ammoniakinlöyhkästä”
Hän lopetti työt pitkälti hajun vuoksi, sillä se esti häntä käymästä päiväaikaan elokuva-agenttien luona. Stallone koki myös sääliä isoja kissapetoja kohtaan.
”Ne olivat mahtavia eläimiä, mutta tämä tarha oli niiden päätepysäkki. Jossain toisessa elämässä ne kuninkaita, mutta nyt niiden kuningaskunta oli vankila: viisi metriä pitkä selli löyhkäävää betonia. Rikolliset kuuluvat vankilaan, eivät leijonien kaltaiset kauniit eläimet. Mitä rikoksia ne ovat muka tehneet?
Stallonen suhde vanhempiinsa Frankiin ja Jackieen on ollut monimutkainen; välejä rikkoi erityisesti vanhempien päätös lähettää hänet lapsena asumaan sijais- ja lastenkoteihin perheen tiukan taloudellisen tilanteen ja riitojen vuoksi.
Kirjassa muistellaan erikoisia tapahtumia. Muun muassa sitä, kun Stallonen isä Franki oli pilata Rockyn viimeisen kuvauspäivän.
Frankin tehtäväksi annettiin soittaa gongia Carl Weathersin esittämän Apollo Creedin ja Rockyn välisen ottelun päättymisen merkiksi elokuvan viimeisenä kuvauspäivänä. Kyseessä on ikoninen kohtaus, jota Stallone kutsuu ”viimeiseksi iskuksi”.
”Tässä kohtaa Apollo rökittää Rockya täysillä tämän yrittäessä pysyä pystyssä, mutta sitten Rocky lyö Apolloa kehoon ja alkaa pakottaa Apolloa perääntymään köysiin päin. Lopuksi Rocky
antaa iskujen sadella. Kun kaikki tämä tapahtuu, lasken samalla mielessäni aikaa ja kuinka monta iskua minun tulisi antaa ennen kuin gongi kumisee erän ja ottelun päättymisen merkiksi. Olimme harjoitelleet tätä hetkeä kuukausikaupalla. Sen täytyi mennä täsmälleen oikein. Olin käynyt sen läpi isän kanssa kymmenen kertaa”, Stallone muistelee.
Kävikin niin, että Frank ei soittaut gongia hetkellä, jona Rocky pakottaa Apollon perääntymään köysiin ja alkaa nuijia häntä. Gongin piti pelastaa Apollo täystyrmäykseltä, mutta jostain syystä isä ei lyönyt gongia.
”Tilanne alkaa käydä naurettavaksi. Näen Carlin mulkoilevan minua kuin kysyäkseen: ”Mitä hittoa?” Jatkan iskuja, kunnes viimein käännyn turhautuneena isään päin.”
Stallonen huomautettua isäänsä asiasta, tämä raivostui ja oli hyökätä poikansa kimppuun. Stallone muistelee asettuneensa vastakkain isänsä kanssa, jolla oli nyrkit pystyssä ja valmiina tappeluun. Ennen kuin pyysi anteeksi ja antoi asian olla. Hetkeä myöhemmin Frank oli kadonnut kuvauspaikalta.
”Jatkoin puolivillaisten iskujen lyömistä, kunnes lopulta turhautuneena käännyin äkisti isäni puoleen. ’Soita sitä hemmetin kelloa. Soita!’ Hän paiskasi vasaran alas ja nousi seisomaan. ’Älä helvetti soikoon huuda minulle!’ hän karjui kehän laidalta.”
Stallone muistelee asettuneensa vastakkain isänsä kanssa – jolla oli nyrkit pystyssä ja valmiina tappeluun – ennen kuin pyysi anteeksi ja antoi asian olla. Hetkeä myöhemmin Frank oli kadonnut kuvauspaikalta.
”Minua oli vuosikausia aliarvioitu, olin niellyt paskaa ja kritiikkiä, sietänyt henkilökohtaista ja ammatillista nöyryytystä. Kaiken sen olin kestänyt saadakseni yhden tilaisuuden luoda tämän hetken tässä ja nyt: nyrkkeilykehässä, ympärilläni kameroita, näyttelijöitä ja kuvausryhmä auttamassa minua kertomaan merkityksellisen tarinan ja luomaan taidetta, joka viihdyttää ja inspiroi. Ja juuri kun kaikki on
huipentumaisillaan tähän mahtavaan kliimaksiin, joudun käymään nyrkit vastakkain isäni kanssa. Ja kuinka ironista onkaan, että hän oli sillä massiivisella areenalla se ihminen, jolle halusin olla mieliksi.”
Kursivoidut kohdat ovat Portaat-kirjasta, joka on julkaistu suomeksi Otavan kustantamana.
