Hollywood-ikoni Michael Douglasin muistelmateos Hurja matka (One Helluva Ride) ilmestyy suomeksi torstaina 22.10. Otavan kustantamana.
Kirjassaan 82-vuotias Oscar-voittaja raottaa verhoa uransa ikonisimpien elokuvien taustoihin – eikä vähiten vuoden 1992 kulttiklassikkoon Basic Instinct – vaiston varassa, jonka intiimikohtaukset tekivät elokuvahistoriaa ja jättivät näyttelijöihin pysyvät jäljet.
Julkisuudessa on vuosikymmeniä spekuloitu siitä, mitä Douglasin ja naispääosaa esittäneen Sharon Stonen välillä todella tapahtui kameroiden käydessä. Muistelmissaan Douglas tekee selväksi, että vaikka valkokankaalla nähty kemia oli sähköistä, kyse oli tiukasta ammattilaissuorituksesta. Intiimiyden illuusion luominen oli kuitenkin fyysisesti ja henkisesti vaativaa.
Douglas tiesi, että Sharon oli kaunis ja lahjakas näyttelijä. Hän empi ainoastaan
siksi, että hän ei ollut iso tähti. Hän epäili heidän kykyään vetää leffateattereihin katsojia, jos elokuvan dynaamisimmassa roolissa esiintyisi maailmalla suhteellisen tuntematon näyttelijä.
”Näin Sharonin koe-esiintymisen ja mietin itsekseni: Jumaliste. Hänhän on ihan huippu. Sharonin muutos hurmaavasta seksipommista manipuloivaksi viettelijättäreksi oli vaikuttava. Lisäksi hänellä oli oikeanlaista kylmää, aistikasta kauneutta esittää moista panseksuaalista narttua suoraan helvetistä. Hänestä ei saanut silmiään irti. Hän oli jo koe-esiintymisessään Catherine Tramell”, Douglas muistelee kirjassa.
Elokuvan kuvaukset olivat kiihkeätempoiset, ja alkuun Sharon oli hermostunut. Hän ei ollut koskaan näytellyt näin näkyvää roolia isossa elokuvassa. Hänen dynamiikkansa piti kannatella koko elokuvaa. Verhoeven uskoi Sharoniin, ja ajan mittaan hänen veikkauksensa osoittautui oikeaksi
”Basic Instinctin keskeistä seksikohtausta, jonka jälkeen roolihahmoni luonnehtii Catherinea ”vuosisadan panoksi”. Siihen eläytyminen oli vaikeaa, ja alle kolmen minuutin kohtauksen kuvaamiseen hupeni viisi täyttä työpäivää. Olin tehnyt seksikohtauksia ennenkin Vaarallisessa suhteessa ja muissakin elokuvissa, mutta en koskaan mitään tällaista. ”
Douglasin mukaan kohtauksessa ei ollut mitään vihjailevaa, vaan siinä köyrittiin ihan reippaasti. Douglas ja Stone sopivat, etteivät he käyttäisi sijaisnäyttelijöitä.
Ohjaaja Verhoeven oli suunnitellut kuvakäsikirjoitukseen seikkaperäisesti joka ainoan otoksen ja liikkeen. Hän ei halunnut studion pomojen myöhemmin valittavan, että heiltä olisi pimitetty jotakin, tai materiaalia ei olisi riittävästi.
Suurin osa kuvauspaikasta raivattiin mahdollisimman yksityiseksi. Stone ja Douglas olivat alastomina typistetyn kuvausryhmän, ohjaajan, äänittäjän ja kameramiesten edessä. Kirjan mukaan kohtauksen aikana Sharon piti ensin nivustensa edessä pientä kangastilkkua, mutta jonkin ajan kuluttua hän päätti luopua siitäkin ja olla alastomana.
”Mainittakoon selvyyden vuoksi, että miltä sitten lopullinen elokuva näyttääkään, Sharon ja minä emme olleet missään vaiheessa aidosti intiimissä yhteydessä siinä kohtauksessa! Minun piti kuitenkin työntää kasvoni erittäin lähelle melko arkaluontoisia ruumiinosia. Yhdessä vaiheessa roolihahmoni antoi hänelle suuseksiä, ja sen piti näyttää todelliselta.”
Douglas luuli Stonen vitsailevan, kun tämä pyysi ”varomaan sänkeäsi”.
”Sitten katsoin tarkemmin, ja se oli totta. Hänen reitensä olivat hankautuneet nivusten läheltä aivan punaisiksi. Tunsin oloni kauheaksi.”
Douglas painottaa, etta rakastelukohtaukset ovat kovaa työtä.
”Sharon Stonesta huolimatta seksikohtausten tekemisessä elokuvaan ei ole mitään seksikästä. Ne ovat kiusallisia, teknisesti vaikeita tilanteita. Rakasteleminen on spontaania ja periaatteessa vaistonvaraista, mutta rakastelemisen näytteleminen on yhtä lailla koreografialla ohjailtua kuin tanssi- tai taistelukohtaus.”
Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta Hurja Matka (Otava)
