Peter von Kant. Ohjaus François Ozon. 2022.
François Ozonin monipuolisessa tuotannossa ovat vaihdelleet tunnelmat ja lajityypit, mutta hänen uusimman elokuvansa lähtökohdissa on jotain varsin tuttua. Peter von Kant on nimittäin jo toinen Ozonin ohjaus, joka on saanut suoran innoituksen Rainer Werner Fassbinderin (1945–1982) teoksesta.
Saksalaisen elokuvan uuden nousun keskeisimpiin ja laaja-alaisimpiin tekijöihin kuulunut Fassbinder ohjasi oman näytelmänsä pohjalta elokuvan Petra von Kantin katkerat kyyneleet vuonna 1972. Yhteen huoneeseen sijoittuvan, naisnäyttelijöiden kamaridraaman keskiössä oli kotiinsa erakoitunut, alkoholisoitunut ja narsistinen muotisuunnittelija (Margit Carstensen), joka hullaantuu itseään selvästi nuorempaan Kariniin (Hanna Schygulla).
Ozonin käsikirjoituksessa Petra on vaihtunut Peteriksi (Denis Ménochet), juhlituksi ja päihdeongelmaiseksi saksalaiseksi elokuvaohjaajaksi, ja Karin Karimiksi (Khalil Ben Gharbia). Perusasetelma on kuitenkin säilynyt samana itsekeskeisen neron pyrkiessä alistamaan ja omistamaan itseään ympäröivät ihmiset erilaisten valta-asetelmien avulla.
Sukupuolten ja ammattien muuttuminen lähinnä korostaa päähenkilön ja tarinan, jo aikoinaan elämäkerrallisiksi ounasteltuja, yhtymäkohtia Fassbinderiin itseensä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Myös roolituksessa on suora viittaus menneeseen, sillä Karinia alkuperäisessä elokuvassa esittänyt, Fassbinderin luottonäyttelijä Hanna Schygulla nähdään nyt Peterin äitinä.
Siinä missä Fassbinder vei ihailemansa Douglas Sirkin melodraaman herkkää tunteellisuutta raadollisempaan suuntaan, tuo Ozon von Kantin makuuhuoneeseen komediallisuutta. Visuaalisesti ranskalaisen kerronta on elokuvallisempaa ja värimaailmaltaan rikkaampaa.
Peter von Kant on kiinnostava ja onnistunut eräänlaisena uudelleenfilmatisoinnin ja pastissin välimuotona. Itsenäisenä, Fassbinderin varjosta riisuttuna elokuvana se jäisi paljon valjummaksi kokemukseksi.
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa
