Provinssin viimeinen esiintyjä oli metal coren suurnimeksi kohonnut Bring Me The Horizon, jonka edellisestä vierailusta on vierähtänyt vasta kaksi vuotta. Edelliskerralla huomio keskittyi suureen ja näyttävään tuotantoon, jota tällä kerralla oli luvattu kasvattaa entisestään.
Bring Me The Horizonin shown runko nojautui dystooppiseen scifi-tarinaan, jota kuljetetaan sivu- ja taustascreeneillä sekkailevan Even ja muiden hahmojen suulla. Tarinan tarkoituksena lienee ujuttaa yleisö osaksi maailmanlopun peliä. Pelimäisyyttä korostettiin entisestään menu-valikon selailulla ja pelimaailman äänillä.
Bring Me The Horizonin dystopiatarinan hahmot ja lava-asetelma olivat samankaltaisia kuin kaksi vuotta sitten. Jonkin verran juonta oli muutettu ja tuotantoa tuunattu lisäelementeillä. Monet käsikirjoitetun shown tempuista oli suurtuotantojen peruskauraa. Provinssissa nähtiin konfettisade, pyroja, lasereita, suomalaisfani Väinö lavalla laulamassa, laulaja Oli Sykes web-kameran kanssa eturivin yleisöä halailemassa, käskyt pitin pyörittämiseen ja yleisön maahan asettamiseen ennen hyppimistä. Sielun silmin voi nähdä kokouksen, jossa mietitään, mitä vielä voitaisiin showhun lisätä. No toimiko se? Kyllä vaan! Bring Me The Horizon oli viihdyttävä ja tunteikas. Se oli kuin drive in –versio isosta Hollywood-tuotannosta. Samalla peitettiin sitä, että aivan täyssetillistä ykkösluokan biisejä Bring Me The Horizonilla ei ole tarjota. Avausbiisi “DArkSide”, keikkajyrä “Mantra”, lohduton “Doomed”, yleisösuosikki “Can You Feel My Heart “, uljas “Shadow Moses” ja keikan päättänyt “Throne” loivat hyvän rungon keikalle. Näinhän se kuuluu tehdäkin.
Provinssissa Bring Me The Horizonin keikkaa seurasi varmasti monta silmäparia, joiden soittimissa yhtye ei arkisin pyöri.
Ehkäpä huomenna pyörii.
Teksti: Tomi Asuintupa
Bring Me To Horizon ei myöntänyt kuvauslupaa medioille.
