Muse: The Wow! Signal ★★★★☆

Uransa alussa Radiohead-pastissiksi parjattu Muse on kurkottanut moneen suuntaan matkalla kohti nykyistä suureellista polyfonista ääntänsä. Yhtyeen oma identiteetti oli kuultavissa jo hienoja kappaleita sisältävällä Showbiz -debyytillä, mutta levy levyltä Musen ääni paisui, kunnes Black Holes and Revelations –albumilla yhtye saavutti ilmaisullaan jonkinlaisen saturaatiopisteen. Vuoden 2009 The Resistance –albumi synnytti vielä Uprisingin, yhden yhtyeen suurimmista hiteistä, mutta vähitellen yhä suurempiin sfääreihin kurkottavat biisit kääntyivät sisäänpäin ja kadottivat punaisen lankansa. Matthew Bellamyn johtaman trion onnistumiset alkoivat olla enemmän välähdyksiä kuin kokonaisia teoksia. 
 
The Wow! Signal on Musen kymmenes albumi. Ensimmäisenä singlenä julkaistu elektronisia elementtejä ja raskaita kitaroita onnistuneesti yhdistävä Unravelling sai höristämään korvia, josko bändi olisi vihdoin löytänyt kateissa olleen sävelkynänsä. Vaikka edellislevyn ensimmäinen single Won’t Stand Down oli pitkälti kasattu samoista elementeistä ja kuulostanut kelvolliselta, pitkästä aikaa Muse kuulosti aidosti pirteältä. 

Onneksi tällä kertaa Muse onnistuu tekemään korjausliikkeen koko albumin mitassa. The Wow! Signal kurkottaa edelleen moneen suuntaan sisältäen vähän kaikkea, mitä yhtyeeltä on pitkällä ja lavealla musikaalisella matkalla totuttu kuulemaan. Tällä kertaa biiseissä on kuitenkin reilusti tarttumapintaa ja kokonaisuus pysyy kasassa. 
 
Laukkakompilla käynnistyvä The Dark Forest on kuin sinfonisempi versio bändin omasta yllätyshitistä Knights of Cydonia. Yhtye sisällyttää kappaleeseen myös latinankielistä gregoriaanista kuoroa Ghost-vaikutteita yhtään peittelemättä. Singlenä julkaistun Nightshift Superstarin bassoraita on jo itsessään taideteos. Basson johdolla funkahtavasti sykkivä biisi täyttää Princen kokoista aukkoa Matthew Bellamyn sydämessä. Shimmering Scars on tunteikas ja falsetintäyteinen hengähdys ennen kuin Cryogen palauttaa kulmikkaalla bassollaan Musen kakkosalbumi Absolutionin aikaisiin tunnelmiin. Be With You on sekoitus tunteikasta balladia ja Chisun kepeästi sykkivää Baden Badenia. Hexagonilla Muse päästää tunnuksenomaisen arpeggiovaihteen valloilleen, jota seuraa albumin raskaimmat hetket sisältävät The Sickness In You & I ja Unravelling. Ellie Gouldingin kanssa tehty Hush on moderni popbiisi säröbassolla. Space Debris päättää Musen avaruusseikkailun levollisesti.

Tällä kertaa voidaan sanoa, että albumin päätös on levollinen sekä tyylillisesti että kuvainnollisesti. Vaikka varsinaisia ”wow” -kiljahduksia albumi ei onnistu synnyttämään, The Wow! Signal palauttaa Musen signaalin oikealle radalle ja on parasta Musea miltei kymmeneen vuoteen. 
 

Tomi Asuintupa
 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *