Uusimman James Bond -elokuvan No Time To Die voi katsoa perjantaista 17.12. alkaen kotiteattereista käsin.
Vuoden ylivoimaisesti katsotuin ja tuottoisin elokuva on saatavilla ostoelokuvana ainakin Elisa Viihde vuokraamo -suoratoistopalvelusta.
Suomen nettivuokraamoihin elokuva on tulossa 7. tammikuuta.
Agenttiseikkailulle on povattavissa menestystä myös suoratoistopalveluissa, sillä elokuvateattereissa No Time to Die on ylittänyt Spectren ja Titanicin lipputulot. Siitä on tullut kautta aikojen tuottoisin ulkomainen elokuva Suomessa. Tähän mennessä on saanut teattereissa yli 600 000 katsojaa.
Daniel Craigin viimeinen Bond-elokuva on saanut hyvän vastaanoton kriitikoilta. Alla Mesta.netin kriitikon J.K. Silvennoisen arvio elokuvasta.
No Time to Die vie päätökseen Casino Royalesta alkaneen juonikaaren
Kuusi vuotta ehti huuhtoa mielestäni Spectrestä (2015) miltei kaiken muun kuin sen Meksikoon sijoittuvan avauskohtauksen. Olen kehno ennustaja, mutta No Time to Diesta uskoisin sinne syöpyvän muutakin, vaikka sen puolituntinen, kahteen osaan jaettu alkutekstejä edeltävä jakso komea onkin.
Eläköitynyt James Bond palaa tositoimiin ensin CIA:n tilaamana freelancerina, lopulta tutumman MI6:n palveluksessa. MacGuffinina toimii hallituksen huippusalainen bioase. Ihmisestä toiseen tartuttavana tappajana se osuu lähelle tilannetta, joka siirsi elokuvan ensi iltaa puolellatoista vuodella.
No Time to Die on Daniel Craigin viides ja viimeinen Bond-elokuva. Taso on vaihdellut heikosta Quantum of Solacesta (2008) erinomaiseen Skyfalliin (2012), mutta silti kulunut 15 vuotta on ollut elokuvasarjan parasta aikaa.
(juttu jatkuu)
Casino Royalista (2006) alkanut jakso vei Bondia vakavampaan suuntaan ja loi elokuvien välille juonellisen jatkumon. Samalla se onnistui siinä, mikä Mission: Impossibleille on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi: tekemään päähahmostaan inhimillisemmän, haavoittuvamman ja antamaan tälle jopa alkeellisen tunne-elämän.
Bond voi kuitenkin uudistua vain tiettyyn rajaan asti. Sillä vaikka jokainen 007-elokuva heijastaa ilmestymishetkeään, muuttuvat ne hitaammin kuin maailma niiden ympärillä. Ja juuri se tekee Bondeista yksittäisiä elokuvia kiinnostavamman ilmiön.
No Time to Die on korostetun tietoinen historiallisesta laahuksestaan ja tekee Bond-kaanoniin jatkuvia metatason silmäniskuja. Osa niistä on liimatumpia, mutta brittiläisen imperiumin ja kylmän sodan raunioihin viitataan miltei hienostuneesti.
(juttu jatkuu)
2000-luvulla Bond-elokuvien sukupuolirooleja on käännetty uuteen asentoon. No Time to Diessa Nomin (Lashana Lynch) ja Paloman (Ana de Armas) hahmot kommentoivat tätä kehitystä ja sen ympärillä käytyä keskustelua. Heillä on muutakin tekemistä kuin antautua Bondin vieteltäväksi.
Sen sijaan Christoph Waltzin ja Rami Malekin esittämät rikolliset tuntuvat tahattomalta parodialta Bond-pahiksista. Heidän häiriintyneet motiivinsa ja olemuksensa sopisivat paremmin Arkhamin vankimielisairaalaan.
Kuten tiedetään, Bondille rakastuminen on vaarallisempaa kuin aseeton sissi-isku Neuvostoliittoon. No Time to Die antaa hänelle kuitenkin vielä mahdollisuuden kokeilla menestystä myös tällä saralla ja tarjoaa haikeat jäähyväiset toistaiseksi hienoimmalle Bond-ajanjaksolle.
J. K. Silvennoinen
