Tuomas Rimpiläinen laittoi Viking Sallyn murhatapauksen ja sen erikoiset vaiheet kansien väliin. Viking Sallyn veriteko (Tammi) etenee kuin salapoliisiromaani, mutta kaikki kirjassa oleva on valitettavasti totta.
Raaka surmatyö tapahtui heinäkuussa vuonna 1987 Tukholmasta Turkuun matkanneella Viking Sally -autolautalla. Laivan helikopterikannella makuupusseissa nukkuneen länsisaksalaisen nuoren pariskunnan kimppuun hyökättiin. Molemmat saivat vakavia päävammoja. 20-vuotias mies kuoli, mutta 22-vuotias nainen jäi henkiin.
Murha on pysynyt ”pimeänä” näihin päiviin saakka. Murhasta syytettiin tanskalaismiestä, joka oli tekoaikaan 18-vuotias ja matkalla partioleirille Etelä-Suomeen. Oikeus vapautti hänet syytteistä vuonna 2021.
Rikostoimittaja ja kirjailija Tuomas Rimpiläinen perehtyi perinpohjin tapaukseen ja kirjoitti aiheesta kirjan. Viking Sallyn veriteko (Tammi) on hyvin kattava ja koukuttavaksi punottu tietokirja. Kirja sisältää myös uutta tietoa.
Hei Tuomas. Mikä sai sinut kirjoittamaan Viking Sallyn murhamysteeristä?
Tapaus on monella tapaa kiehtova ja ajatuksia herättävä. Tietyllä tapaa se on melkein salapoliisiromaaneista tuttu ”suljetun huoneen mysteeri”. Oikeastaan vähän vierastan tällaista mysteeriretoriikkaa, mutta tässä tapauksessa sellaisesta perimmiltään on kyse.
Lisäksi olen kotoisin Turun saaristosta, joten saaristo ja laivat ovat tuttuja. Kun huomasin, että rikos saattaa ratketa ja ennen kaikkea, että esitutkinta-aineistoa on tulossa julki, päätin aloittaa tutkimustyön kirjan tekemiseksi.
Miten asia eteni?
Aluksi etsin käsiini kaiken mahdollisen arkistomateriaalin. Se sisälsi muun muassa sanomalehtiarkistoja ja kansallisarkistosta löytämiäni esitutkintapöytäkirjoja aiemmin samalla laivalla tapahtuneista rikoksista.
Aineistoa kartoittaakseni tein myös taustahaastatteluja ja selvitin kirjanteon kannalta olennaisia henkilöitä. Kun esitutkintapöytäkirja tuli julki, aloin täydentää sitä tekemällä tietopyyntöjä poliisin arkistossa olevaan alkuperäiseen tutkinta-aineistoon. Samalla aloitin varsinaiset haastattelut kirjaa varten.
Millainen kokemus kirjan kirjoittaminen oli itsellesi?
Se oli mahtava nostalgiatrippi oman lapsuuteni Suomeen. Samalla pääsin todella syvälle poliisin henkirikostutkintaan niin 1980-luvulla kuin nykyajassa. Sain haastatteluja myös rikoksesta epäillyiltä ja riittävästi aineistoa rikoksen uhreista, jotta pystyin kuvaamaan myös heidän tarinansa. Tuntui hienolta, että sain kuvattua jopa samoja kuulusteluja sekä kuulustelijan että epäillyn näkökulmasta.
Millaisia mieleenpainuvia tai yllättäviä asioita kohtasit projektin aikana?
Koputin esimerkiksi erään eläkeläismiehen oveen, esittelin itseni ja sain sydämellisen kutsun sisään. Mies oli eräs poliisin pääepäillyistä jutun tutkinnassa 1980–1990-luvuilla, mutta hänellä ei ollut mitään hävettävää tai salattavaa. Myös moni juttua tutkinut poliisi kertoi tutkinnasta ja omasta roolistaan hyvin avoimesti ja kertoi suorastaan uskomattomia yksityiskohtia rikospoliisin työn yksityiskohdista.
Miten kirjan tekoon suhtauduttiin?
Melkein kaikki suhtautuivat projektiini positiivisesti. Muutama henkilö ei halunnut enää palata tapahtumiin, ja se oli helppo hyväksyä. Osa tavoittamistani henkilöistä auttoi minua todella paljon johdattamalla minut uusille lähteille ja antamalla yhteystietoja uusille haastateltaville.
Millaista palautetta olet saanut kirjasta tähän mennessä?
Erittäin myönteistä, suorastaan hämmästyttävää hehkutusta! Täysin tuntemattomat ihmiset lähettävät minulle sähköpostia ja viestejä Instagramissa ja Facebookissa. Olen myös saanut puheluita, joissa on kerrottu uutta tietoa eräästä epäillystä, jonka mainitsen kirjassani.
True crime -kirjat ja podcastit ovat nousseet viime vuosien aikana suureen suosioon. Millaisena näet genren tilanteen tällä hetkellä?
Genren sisällä laatu vaihtelee suuresti. On paljon erinomaista true crime -tarjontaa. Valitettavasti on myös paljon juosten kustua tuotantoa, jossa ei ole nähty juuri lainkaan vaivaa esimerkiksi lähdeaineiston hankkimisessa tai eettisten kysymysten pohdinnassa.
Miten kirjoittaminen jatkuu tästä?
Tekisin kirjoja vaikka koko ajan, mutta aikaa ei valitettavasti ole rajattomasti. Onneksi saan myös leipätyössäni tehdä projekteja, jotka parhaimmillaan ovat todella kiehtovia ja haastavia.
Onko uusi kirja työn alla?
Useita ideoita on, ja joihinkin olen tehnyt vähän tiedonhankintaakin jo. Kirjoittamista en ole aloittanut.
Millaista kirjallisuutta itse luet vapaa-ajallasi?
Luen melko laajalla skaalalla historiaa ja muuta tietokirjallisuutta yhteiskunnallisista aiheista. Tällä hetkellä on kesken Matvejevic Predragin Välimeren breviaario, jonka olen lukenut kerran aiemminkin.
Lähes koko ajan on kesken myös joku aikakaudet sitten julkaistu romaani ja usein myös nykyromaani. Mahdollisimman pian aion lukea Cormac McCarthyn Matkustajan.
Mikä kirja sykähdytti sinua viimeksi?
En tiedä oliko tämä viimeksi, mutta jotenkin mieleeni tuli kirpputorilta löytämäni Lorenza Mazzettin Raivo. Sen luettuani kaivoin hyllystäni Primo Levin Aselevon. Sekin kirja on jälleen kerran surullisen ajankohtainen.
Viking Sallyn murhamysteeri on saatavana e-kirjana ja Jukka Pitkäsen lukemana äänikirjana.
Tuomas Rimpiläinen työskentelee Yleisradion rikos- ja oikeustoimittajana. Hän on kirjoittanut aiemmin mm. teoksen Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta.
Kuva: Lari Järnefelt
