Ruisrock, perjantai 9.7.2017 (Turku, Ruissalo)
Ruisrockin sunnuntain kohdalla allekirjoittanut oli jo viikkoja sitten viivannut punaisella Paramoren ja Ultra Bran keikat. Paramore oli henkilokohtaisesti Ruissin odotetuin keikka. Ultra Bra on myös vanha rakkaus mutta jo pysyvästi haalentunut.
Paramoren vuoden 2008 Provinssirockin keikka on jäänyt mieleen vahvana tunne-elämyksenä. Provinssirockissa oli mahdollisuus nähdä oman genrensä aallonharjalla ratsastaneen Paramoren juuri maailmanlaajuisen suursuosion seuraavalla askelmalla. Bändin toinen studioalbumi Riot! oli nostanut Paramoren emoilevan rockin kuumaksi nimeksi ja Provinssirockin keikka osui juuri oikeaan saumaan. Seuraavassa hetkessä bändi nousi jo stadionluokkaan. Paramore sai Seinäjoella huumaavan lämpimän vastaanoton – seikka, joka yllätti myös Paramoren hahmot ja fiilis nousikin keikan aikana maagisiin mittasuhteisiin.
Vuonna 2017 Paramore on huomattavasti pophenkisempi orkesteri. Bändin tuorein albumi, After Laughter, retroilee Blondien ja The Soundsin vanavedessä. Rajumpi kitaravyörytys on korvattu syntikoilla. Vaikka uusi levy oli aluksi pienoinen järkytys, levyltä löytyy meneviä viisuja ja bändin tunnistaa edelleen Paramoreksi. Kuitenkin, Paramore on soittanut keikoilla edelleen vanhoja iskuviisujaan. Ruissalossakin ero vanhan ja uuden välillä oli selkeä – miksi vältellä vanhaa materiaalia kun rockimmat biisit potkivat niin perusteellisesti persiille? Eikö siinä ammuta omaan nilkkaan – jätetään käyttämättä syömähampaita?
Ruissalon keikka aloitettiin uuden levyn hienolla viisulla Told you so. Bändin laulaja Hayley Williams oli vielä Provinssirockin keikan aikaan alle 20-vuotias energinen nuori nainen. Kymmenen vuotta myöhemmin, Williams on yhä kauniimpi ja vähintään yhtä energinen hahmo kuin edellisen kerran katsoessani laulajaa kameran objektin läpi. Riot!-albumin That’s what you get räjäytti yleisön suoraan huutoon ja tunnelma lähenteli hurmosta. Toinen vanhempi viisu, Still into you ei todellakaan laimentanut tunnelmaa. Näin keikka pitää aloittaa!
Lähes täydellisen aloituksen jälkeen ero tuoreen ja vanhemman materiaalin välillä alkoi tuntua kouriintuntuvasti. Caught in the middle on mukavan rentoa retroilua mutta ero vanhempaan on suuri, niin energiassa kuin iskuvoimassa. Rose-colored boy, myöskin uudelta levyltä, sai kansaan mukavasti liikettä ja yleisö eli innolla mukana koko keikan ajan. Vanhempi Ain’t it fun iski mukavasti, kansan palaute oli myös huumaavaa. Paramore halusi juhlistaa Riot!-albumin kymmenvuotista taivalta soittamalla yhden levyn suurista hiteistä ja Misery business oli keikan ehdottomasti huumaavimpia hetkiä. Biisin aikana lavalle nostettiin innokas fani mikin varteen – ja ilmestyipä lauteille myös Sanni! Hailey jätti lauluvastuun hetkeksi Sannille ja innokkaalle fanille – hyvin sujui.
Tuoreen levyn Forgiveness olisi voitu korvata niin monella muulla viisulla mutta keikan loppuun oli itseoikeutetusti säästettu uuden levyn avausbiisi Hard times. Kaikkiaan Paramoren keikka kallistui ehdottomasti hyvän puolelle mutta uuden ja vanhan yhteiselo ei sujunut saumattomasti. Ero rajusti rokkaavan ja rentoilevan Paramoren välillä oli liian suuri. Jäämme odottamaan Paramoren seuraavaa siirtoa (ja uutta albumia). Jos meno jatkuu uuden After Laughter -albumin popimmalla teemalla, keikkatilanteessa vanhemmalle materiaalille jää yhä vähemmän hengitystilaa.
Vaikka Paramoren keikka veti puoleensa innostunutta ja vannoutunutta fanikansaa, Ultra Bra keräsi suuret massat Rantalavan tuntumaan. Ultra Bran paluukeikka Seinäjoen Provinssissa herätti suurta huomiota. Kansan harrastaman yhteislaulun määrä hämmästytti kaikkia paikallaolijoita. Varsinkin Sinä lähdit pois sai Seinäjoella porukan hurmokseen. Turussa mentiin samalla konseptilla mutta ei samalla biisijärjestyksellä.
Allekirjoittaneen suhde Ultra Bra -nimiseen ryhmään oli aikoinaan intohimoinen mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Ultra Bran vuonna 2000 ilmestynyt Vesireittejä yllätti terävällä kitaroinnillaan – levy nostettiin oitis vuoden parhaiden rock-albumien joukkoon. Paljon on vettä virrannut Aurajoessa – allekirjoittanut ei intoutunut suureenkaan huumaan Ultra Bran viikon takaisella Provinssin keikalla. Rubikin kuutio sekä Itket ja kuuntelet soivat Seinäjoella komeasti. Ruissalossa saatoin todeta, että Vesireittejä on edelleen allekirjoittaneen Ultra Bra- suosikki. Myös valtaisa juhlakansa otti Vesireittejä-kappaleen hartaudella vastaan. Tunnelman latistajana Kerkko Koskinen oli kuitenkin valinnut Heppa-biisille aivan väärän paikan. Hepan olisi voinut sijoittaa vaikka keikan alkuun, Heikko valo ja Savanni nukkuu -biisien jatkoksi. Älä soita tänne enää koskaan sai kansaan jälleen intoa mutta ennen encore-siivuja kuultu Lähetystyö oli jälleen ”väärässä paikassa” (mielipide).
Raskaat panokset säästettiin viimeiseksi. Hauki aloitti hurmoshenkisen kansankaraoketuokion, jonka kulminaatiopisteenä koettiin jotain ainutlaatuista – yli 20 000 henkeä lauloi yhteen ääneen Sinä lähdit pois -hittikappaletta Ultra Bran pysytellessä mahdollisimman hiljaa. Mykistävä hetki – ja se käsimeri oli jotain ennennäkemätöntä. ”Missä olit kun Ruississa laulettiin Sinä lähdit pois”- siinä tulevien vuosien lentävä lause. Minä suojelen sinua kaikelta räjäytti lopullisen tunnelatauksen. Kertosäkeen kohdalla 90 prosenttiä yleisön käsistä nousi ilmaan. Melkoinen käsien aallokko siis!
Väitetään ettei Seinäjoella ole moista yleisön yhteislaulua kuultu kuin viikko sitten Sinä lähdit pois -kappaleen aikana. Eipä paskemmin pärjänneet lauluvertailussa Ruissalonkaan festarivieraat. Jälleen tuli todistettua jo kulunutta sanontaa – musiikki yhdistää.
Teksti ja foto; J.A.Kaunisto
Lue myös Ruisrockin lauantain ja perjantain tapahtumista.
