Lasse Lindqvistin kirjoittama Éric Perrin – Lavalin leijona kertoo SM-liigan kaikkien aikojen vahvistuksen ja Stanley Cup -voittajan Éric Perrinin elämäntarinan rehellisesti ja koskettavasti. Mesta.net haastatteli kirjan tekijää.
Hei Lasse! Éric Perrin – Lavalin leijona julkaisusta on kulunut pari viikkoa. Millaista palautetta olet saanut kirjasta?
Lasse Lindqvist: Saamani palaute on ollut pääosin hyvin myönteistä. Mieleenpainuvimman palautteen sain Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajalta Jukka Jaloselta, joka kommentoi näin: ”Todella mielenkiintoinen, onnistunut ja sydämellä kirjoitettu ja kerrottu teos.” On ollut hienoa myös kuulla lukijoilta, että tämä on heidän mielestään loistava kirja jääkiekkoammattilaisiksi pyrkiville junioreille. Se oli yksi tavoite, jonka Éric Perrin asetti kirjallemme – halusimme antaa junioreille paitsi esimerkkiä siitä, mitä jääkiekkoammattilaisuus vaatii, mutta aika ajoin halusimme tarjota myös varoittavaa esimerkkiä.
Millainen kokemus muistelmien kirjoittaminen oli itsellesi? Miten oma käsityksesi Perrinistä ja lätkämaailmasta muuttui?
Kokemus oli äärimmäinen heittäytyminen huippujääkiekon syövereihin. Kirjan tekeminen vaati paljon aikaa, mielettömän määrän keskusteluja ja laajan määrän taustatyötä. Matkallamme oli odottamattomia haasteita, kuten koronapandemia vaikutuksineen, mutta myös läheisten ihmisten kuolemat vaikeuttivat prosessia. Raskain kirjan etenemiseen vaikuttanut tekijä oli Éricin rakkaan isän Robert ”Bob” Perrinin kuolema nopeasti edenneen syöpätaistelun jälkeen.
Jääkiekkomaailman kulttuuriset erot tuli kirjaa tehdessä huomattua aiempaakin selvemmin: pohjoisamerikkalainen katsantokanta lajiin on luonnollisesti erilainen kuin suomalainen. Perrinistä ihmisenä saamani kuva ei muuttunut, vaan se monipuolistui. Kaikki me ihmiset olemme hieman jotain enemmän kuin mitä julkisuuskuvamme antaa ymmärtää – niin hyvässä kuin pahassa, ja kirjan tärkeä tehtävä on antaa lukijoiden kurkistaa paljon toimitusjuttujen välittämää kuvaa syvemmälle. Ystävystyimme Éricin kanssa matkan aikana, mutta uskalsimme antaa toisillemme tarpeen vaatiessa tulikivenkatkuistakin palautetta. Kun kaksi vahvaa ja päämäärätietoista luonnetta tekee laajaa ja pitkäkestoista projektia, on matkalla hetkittäin myös haasteensa. Olimme kuitenkin erinomainen yhteen hiileen puhaltanut joukkue.
Kirja on hyvin avoin ja rehellinen kertomus niin jääkiekkomaailmasta kuin siviilielämän käänteistä. Esille nousevat myös periksiantamattomuuden ja johtajuuden teemat. Kirjassa kuvaillaan traagisia lapsuuden tapahtumia ja moni entinen valmentaja saa osakseen voimakasta kritiikkiä. Tuliko sinulle kirjan tekijänä yllätyksenä, että Perrin kertoi näin avoimesti asioistaan?
Avoimuus ei tullut yllätyksenä. Sovimme, että kerromme asioista raadollisen rehellisesti. Keskustelimme jo varhain kirjan linjasta ja painotuksista, mutta lopulta sain kirjailijana hyvin vapaat kädet muovata materiaalin pohjalta kertomuksen lopulliseen muottiinsa. Näin paljon vaivaa rakenteen ja kerronnan eteen, vaikka pidinkin perusrakenteen tarkoituksella selkeänä. Halusimme luottaa vahvan tarinan kantokykyyn emmekä kikkailla liikaa. Tiettyjen kulminaatiokohtien ja raflaavampien hetkien osalta kävimme yhä enemmän keskusteluita myöhemminkin ja päätimme yhdessä tarkkaan, mikä linjamme on. Otavan erinomainen kustannustoimittaja Ville Pekkanen oli meille suureksi avuksi, kun pohdimme, miten raadollisen suoraan uskallamme tietyistä asioista kertoa.
Mikä oli koskettavin asia, johon törmäsit kirjaa tehdessä?
Koskettavaa oli nähdä, miten rakastettu Éric Perrin on Suomessa, ja oli ilahduttavaa, että useat Éricille tärkeät yhteistyökumppanit halusivat lähteä projektiamme tukemaan. Tarinan tasolla minua kosketti Éricin varhaisnuoruuden traumaattinen kokemus ja sen vaikutus hänen koko elämäänsä. Tuon raadollisen tapahtuneen asian hän oli pitänyt täytenä salaisuutena koko elämänsä kaikilta muilta paitsi vaimoltaan. Oli inspiroivaa oppia, kuinka hän käänsi hirveän kokemuksensa voimavaraksi, jota käytti peliurallaan polttoaineenaan. Ihailen suuresti Éricin rohkeutta tuoda tämä vaikea asia nyt avoimesti julkisuuteen.
Kirjassa haastatellaan Perrinin entisiä pelikavereita, valmentajia ja muita yhteistyökumppaneita. Miten kirjaprojektiin suhtauduttiin?
Sain ilokseni haastateltavikseni lähes kaikki, joiden haastatteleminen oli tämän kirjan onnistumisen kannalta elintärkeää. Ainoastaan Éricin isää en ehtinyt haastatella, sillä hän menehtyi juuri ennen kuin ehti kysymyksiini vastata. Suhtautuminen oli pääpiirteissään hyvin myönteistä. Paria ihmistä, joita ajattelin alkuun haastattelevani, en lopulta haastatellut, koska se oli Éricin tahto, ja päätimme yhteisymmärryksessä lopullisesta linjasta. Oli myös muutamia pelikavereita, joita olisin hyvin mielelläni haastatellut, mutta huomasin, ettei kirjan tarina lopulta kaivannut juuri näitä haastatteluita, sillä kaikki niissä kohdin olennaiset tiedot sain jo Ériciltä ja muilta samassa joukkueessa pelanneilta. Etenin tarinan tarpeiden ehdoilla.
Elämäkertojen suosio jatkaa kasvuaan ja entistä nuoremmat henkilöt julkaisevat muistelmiaan. Miltä kirjakenttä näyttää urheilijaelämäkertojen saralla?
Mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Osaavia tekijöitä on useita, ja taso on jatkuvasti yhä laajempi ja parempi, joskin oman kokemukseni mukaan myös vaihteleva. Arvostan huolella tehtyä. Hyvän kirjan kirjoittamiseen auttaa laaja lukeneisuus. Olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti tuhansia kirjoja tulee olla luettuna, että voi itse kirjoittaa edes yhden hyvän. Tärkeää on monipuolinen kirjallisuudentuntemus, joka ulottuu useaan kirjallisuudenlajiin eikä pelkästään urheilua käsittelevään kirjallisuuteen. Näin on helpompi luoda riittävän omaperäistä ja tyyliltään omaa, eikä vain sortua muiden aiemmin tekemän jäljittelyyn. Tietysti substanssi käsiteltävään lajiin (ja urheiluun ylipäätään) täytyy olla kunnossa, jos urheilusta haluaa uskottavasti kirjoittaa. Mielestäni kohdehenkilöä on oltava valmis haastattelemaan vähintään sadan tunnin verran analyyttisesti laajemman teoksen kirjoittaakseen – ja usein enemmänkin – jos haluaa päästä hyvin korkeatasoiseen lopputulokseen. Tämän lisäksi on tehtävä vielä taustahaastattelut ja kaikki muu aiheeseen perehtyminen, että on edes materiaali kasassa. Laadukkaiden urheiluelämäkertojen tekeminen on haastava, vaikea laji. Haasteet kiehtovat minua.
Nuorenkaan kohdehenkilön julkaisema elämäkerta ei ole mielestäni ongelma itsessään, koska joskus hyvin nuoreltakin ihmiseltä voi löytyä jo tarina, joka on kertomisen arvoinen ja tärkeä. Olennaisempaa on, että tarinassa on jotain uutta ja inspiroivaa – mahdollisesti jotain, joka osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, tuo ilmi jonkin uuden tärkeän näkökannan tai on jopa ensimmäinen lajissaan. Myös tabuiksi vaiettujen asioiden tuominen takaisin keskusteluun on tärkeää.
Olet kirjoittanut aiemmin Tapio Suomisen kehutun elämäkerran. Kuinka kirjallinen urasi jatkuu tästä edespäin?
Haluan haastaa itseäni, kokeilla rajojani ja kirjoittaa nyt jotain erilaista. Seuraavaksi minulta ilmestyy yksityiskokki Markku Mutasen elämäkerrallinen kokkikirja Private Chef painekattilassa, jonka julkaisee WSOY:n alainen kustantamo Readme.fi, jolla on hyvin laaja ammattitaito juuri laadukkaiden kokkikirjojen julkaisijana. Kyseessä on kiehtova kertomus rohkeudesta, ihailtavasta yrittäjähenkisyydestä ja oman kutsumuksensa toteuttamisesta. Tarinassa on mukana lukuisia Suomen eturivin julkisuuden henkilöitä, jotka antavat kirjaan myös omat kommenttinsa.
Myös Tapio Suomisen kanssa yhteistyömme saa jatkoa. Olemme tekemässä yhdessä Tapsan esiintymistaidon oppaan. Kirjaan on jo lupautunut mukaan useita maamme kärkitason esiintyjiä, jotka jakavat omia kokemuksiaan, neuvojaan ja tarinoitaan lukijoiden opiksi. Voin näiden lisäksi jo luvata, että minulta on tulossa uusi korkean profiilin urheilijaelämäkertakin lähivuosina, mutta asiasta kerrotaan julkisuuteen vasta paljon myöhemmin. Myös ensimmäinen musiikkiaiheinen elämäkerta on jo suunnitteilla. Keskustelut aiheesta jatkuvat pian. Olen näistä kaikista projekteistani todella innoissani. Julkaisutahtini kiihtyy aiemmasta. Teen kutsumustyötäni ja haluan pitää itseni aktiivisena.
Éric Perrin – Lavalin leijona saatavilla e- ja äänikirjana muun muassa Elisa Kirjasta. Äänikirjan lukee Panu Kangas.
Lasse Lindqvist (s. 1986) on jyväskyläläinen kirjailija ja kirjoittamisen ohjaaja. Hänen esikoisteoksensa, urheilutoimittaja Tapio Suomisen elämäkerta Urheiluhullu (2019), on ollut arvostelu- ja myyntimenestys. Lindqvist on jääkiekkohullusta perheestä ja valmentanut nuorempana junioripelaajia.
