Irlantilaisbändi U2:n laulaja Bono (Paul Hewson, s.1960) on kirjoittanut muistelmateoksen Surrender – 40 laulua, yksi elämä. Kyseessä on hänen ensimmäinen kirjansa. Mesta.net tutustui odotettuun elämäkertaan.
Surrender kertoo Bonon ainutlaatuisesta elämästä. Kirja on taiteellinen, runollinen, lämpimän humoristinen ja jopa raamatullinen.
Kirja on jaettu 40 lukuun, jotka on nimetty U2-kappaleiden mukaan. Luvuissa kerrotaan kappaleiden synnystä ja niihin liittyvä tarinoita – ohessa hypätään moniin muihinkin muistoihin ja tapahtumiin. Vaikka kokonaisuus kuulostaa sillisalaattimaiselta, kirjasta löytyy punainen lanka.
Mesta.net poimi muutaman kohdan kirjasta.
Avioliitosta
Bono on ollut vuodesta 1982 naimisissa Ali Hewsonin kanssa. Yhdessä luvussa Bono avaa pitkää liittoa runollisin ja kaunein sanankääntein. Bono oli naimisiin mennessään 22-vuotias ja yhtyeen ura oli kiitoradan päässä.
Alkoi käydä ilmeiseksi, että toinen meistä ymmärtäisi avioliitossa olemisen perusasiat vähän hitaammin, eikä se toinen ollut Ali. Ali alkoi myös hahmottaa, että hänen avioliitossaan oli kolme muutakin miestä. Miehiä joista hän kyllä kovasti piti, mutta miehiä jotka myös veivät hänen oman miehensä pois, eivätkä pelkästään henkisesti vaan konkreettisesti, ympäri maailmaa.
Ikimuistoisin keikka
Wembley-stadiolla heinäkuussa 1985 järjestetty Live Aid on merkittävä hetki monen muusikon ja fanin elämässä. Bob Geldofin masinoimat Live Aid ja Band Aid oheisjuttuineen tuottivat 250 miljoonaa dollaria Afrikan nälänhädän uhreille.
U2 esitti massiivisessa konsertissa kappaleet Sunday Bloody Sunday ja Bad. Yksi suurimmista hiteistä Pride (In the Name of Love) jäi esittämättä, koska Bono marssi eturiviin halailemaan faneja ja vähäinen esiintymisaika hupeni loppuun. Erityisesti yksi on jäänyt harmittamaan miestä Live Aid -keikalla.
”Mitä itse esitykseen tulee, niin vaikka se oli yhtyeen kaaren kannalta merkittävä juttu, myönnän että minusta sitä on sietämätöntä katsoa. Onhan se nöyräksi tekevää, kun elämän merkittävimpiin kuuluvalla hetkellä on niin sanotusti tukka huonosti. Jotkut ovat varmaan sitä mieltä, että minulla on aina ollut tukka huonosti, mutta kun joudun katsomaan U2:n esitystä Live Aidissa, en näe kuin yhden asian. Sen takatukan. Kaikki ajatukset auttamisesta ja oikeutetusta kiukusta, kaikki oikeat syyt läsnäolollemme häipyvät mielestä, enkä minä näe kuin päivän jolloin tukka oli niin huonosti kuin voi olla. Bisnes edessä ja bileet takana, kuten sitä kampausta on pätevästi kuvattu. Miehen ei pitäisi koskaan synnyttää ajatusta, että hän varmaan silittää nahkatakkinsa, eikä myöskään ajatusta, että hän silittää hiuskuontalonsa. Jos tämä kuulostaa esiintyjän turhamaisuudelta niin ei voi mitään.”
Musiikinteosta
Kirjassa käydään läpi merkittävien kappaleiden syntyä ja studiosessioita. Levyttäessään vuonna 1987 viidettä albumiaan Joshua Tree, oli yhtyeelle käydä kämmi: yksi uran suurista hiteistä, With or Without You, oli päätyä roskakoriin.
Bonon mukaan syynä oli se, että kappaletta ei saatu toimimaan ja että pop oli siihen aikaan yhdenlainen kirosana. Helppoja tunteita ja ilmeisiä kertosäkeitä haluttiin välttää.
Mies joka kaivoi sen roskiksesta oli Gavin Friday, joka oli indie-henkisempi kuin kukaan meistä ja kapinamielisyydessään täysin verrattavissa radikaali Brian Enoon.
”Mitä vikaa popissa muka on?” hän kysyi tiukasti. ”Kuunnelkaa nyt tuota melodiaa, se on klassikko. Kuin Scott Walkeria.”
Hän sanoi että ainoa syy, miksi se ei toimi, on se että huippukohtaan mennään liian nopeasti, kuulijasta ei tunnu uskottavalta kun laulaja päätyy massiivisen kertosäkeen tunnelataukseen niin äkkiä. Mutta se on sovitusongelma eikä itse biisin ongelma, hän sanoi.
Aurinkolasit & paavi
Muistelmien kiinnostavinta antia ovat lukuisat kohtaamiset ja erikoiset tilanteet uran varrelta.
Bono palaa syyskuiseen päivään vuonna 1999, jolloin hän tapasi paavi Johannes Paavali II:n paavin kesäasunnolla Castel Gandolfossa.
Bonolla oli päässään sinisävyiset D&G-aurinkolasit. Hän empi, että ilmaisevatko aurinkolasit kunnioituksen puutetta Rooman piispaa kohtaan. Kun paavi lopulta lähestyi Bonoa, hän riisui lasit.
”Olen aika varma, että hän tuijottaa näitä aurinkolaseja”, Bono kuiskasi vieressä seisovalle Quincy Jonesille.
”Olen aika varma, että minä tuijotan sen kenkiä”, Jones kuittasi.
”Pyhä isä, tässä on herra Bono, hän on laulaja ja hän on tehnyt paljon Jubileen hyväksi”, dublinilainen piispa Diarmaid Martin esitteli Bonon paaville.
Lähestyn Rooman piispaa enkä anna hänelle ainoastaan Seamus Heaneyn koottuja runoja, jotka aiemmin valitsin, vaan myös pienen ylimääräisen lahjan.
Lasini. Sinisävyiset lasini.
Hän antaa vastalahjaksi krusifiksin rukousnauhassa.
”Tämähän on loistava vaihtokauppa”, sanon, enkä ole ollenkaan varma, näkeekö puolalainen ex-näyttelijä, maalivahti ja kylmän sodan soturi asian hauskaa puolta. Vaan eipä huolta. Kyllä hän näkee. Hän myös ilmiselvästi ymmärtää symbolien voiman, koska hän ottaa sinisävyiset aurinkolasit ja panee silmilleen. Hän katsoo meitä niiden takaa ja hymyilee tavalla jota saatan kuvailla ainoastaan, anteeksi vain, pirulliseksi. Ja kun Vatikaanin lehdistökuvaajan kamera välähtää, tiedän että siitä saa velkojen anteeksiantamista koskevan kansikuvan maailman kaikkiin sanomalehtiin.
Lapsista
Bono asuu Ali-vaimon ja neljän lapsensa kanssa Dublinissa. Surrender on hänen ensimmäinen kirjansa.
Bono muistelee kirjassaan esikoislapsensa Jordanin syntymää vuonna 1989. Tytär painoi vain 2,41 kiloa ja oli menehtyä synnytyksessä.
Jumalalle kiitos tieteestä. Lääketieteestä. Lääkäreistä ja sairaanhoitajista. He toivat tyttövauvamme myrskyn lävitse, valkoisia takkeja ja muovihansikkaita käyttävät miehet ja naiset tyynnyttivät aallokon ihmeen kaltaisella rauhallisuudellaan.
Se, miksi en seuraavina viikkoina juuri nukkunut, ei liittynyt niinkään siihen että omaksuin Alin imetysaikojen rytmin, vaan siihen miten paljon minua kauhistutti kääntää 2,4-kiloista tyttövauvaa, kun se nukkui päälläni. Jordan ja minä. Tunsin yhteyden maatessamme. Kosmiset kaksoset, sydämet vieretysten. Hän on yhä vierelläni.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Surrender. Kirja on saatavilla myös äänikirjana, jonka lukee Mikko Leskelä. Kuuntele tai lue Elisa Kirjasta.
