Kirja-arvio: Kicki Sehlstedtin trillerissä havainnoidaan ruotsalaisen yhteiskunnan ahtaampia ja piikikkäämpiä polkuja

Yhteiskunnallista jännitystä Södermalmilla – Kicki Sehlstedt jatkaa Probono-sarjaa jo kolmanteen osaan

Kicki Sehlstedt: Vain yksi uhri (2022, Like)

Ruotsalainen toimittaja, tv-tuottaja ja kriminologi Kicki Sehlstedt jatkaa Probono-sarjaansa kolmannella osalla Vain yksi uhri (2022).

Like on julkaissut myös aiemmat osat Älä silmä pieni (2019) ja Koskematon (2020). Sarjan hahmoista pysyvän kaksikon muodostavat kriminologian professori Kajan Berglund ja tutkiva toimittaja Aida Svanteson, jotka erilaisilla luonteillaan ja ominaisuuksillaan ovat usein napit vastakkain, mutta toisaalta täydentämässä toisiaan. 

Sarjan aloitusosa käsitteli teini-ikäisiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä netissä ja toinen osa mm. naisvihamielistä incel-kulttuuria. Kun kolmas osa käsittelee naisten ahdistelua ja hyväksikäyttöä työelämässä sekä ihmiskauppaa että rasistista väkivaltaa Ruotsissa, voi sanoa, että teemat ovat sekä kiperiä että yhteiskunnallisia.

Päämiljöö on Tukholman Södermalm, ja eletään aikaa #metoo-liikkeen aallonharjalla. Instagramiin ilmestyy Vain_yksi_uhri -niminen tili, jonka ylläpitäjä ilmoittaa pian paljastavansa miten eräs tunnettu poliitikko, jolla on hyvät mahdollisuudet kohota oikeusministeriksi lähivuosina, on aikoinaan törkeästi seksuaalisesti hyväksikäyttänyt häntä heidän työskenneltyä samalla työpaikalla. 

Toimittaja Aida Svanteson saa viestin tilin anonyymiltä ylläpitäjältä ja päätyy tutkimaan tapausta. Hän haistaa olevansa mehukkaan skandaalijutun kintereillä, mutta hänen päätoimittajansa ohjaa häntä pysymään ruodussa. Anonyymisti esitettyjen huhujen perusteella ei mitään lähdetä edes tutkimaan. Tarvittaisiin näyttöä. Aida ei kielloista huolimatta pysty pitämään näppejään erossa tästä jutusta, vaan jatkaa tutkintaa päätoimittajalta salassa.

Median voiman ja vallan erilaiset ilmentymät, pienessä ja suuressa mittakaavassa, ovat kirjan yksi jännitettä eniten luova aspekti. Mitä voikaan tapahtua tälle nousukiidossa olevalle poliitikolle, kun ikävä paljastus iskee tuulettimeen? Onko pian alas ammuttava ilkimys kenties konservatiivinen kristillisdemokraatti? Vai joku maltillisen kokoomuksen kellokas? Vaiko sittenkin yksi puhtoisimpana feministinä esiintyvistä ympäristöpuolueen kiiltokuvamiehistä? Ehkä eräs, joka on saapunut Ruotsiin aikanaan turvapaikanhakijana, mutta tullut sittemmin tunnetuksi ihmisoikeusaktivistina? Aida tutkii monia eri henkilöitä, selvittäen heidän taustojaan, ja lukijaa pidetään aluksi jännityksessä.

Median kouran puristuksiin on joutumassa myös nuori turvapaikanhakija, Hassan, joka on epäonnisena osunut Vintertullenissa paikalle juuri sen jälkeen, kun nuori nainen on törkeästi pahoinpidelty ja mahdollisesti raiskattu. Hassaniin sopivat tuntomerkit julkaistaan mediassa seuraavana päivänä varomattoman poliisin päästäessä sammakon suustaan. ”Poliisi etsii nuorta miestä, jonka on nähty pakenevan paikalta. Toimittaja toistaa kuvauksen, jonka hän tunnistaa aivan liian hyvin: tummat hiukset, vihreä takki, siniset farkut.” Hassan ja hänen puolisonsa Zarah saattavat joutua vielä pahasti kärsimään tästä aiheettomasta epäilystä. Puhumattakaan Södermalmilla sijaitsevan vastaanottokeskuksen asukeista. Silmukka ympärillä käy Hassanin kannalta vain viheliäämmäksi, kun mediassa haastatellaan katupartiomiehiä ja julkaistaan lisää häneen sopivia tuntomerkkejä.

Pian Södermalmilla kuohuu. Rasistiset voimat järjestävät suuria mielenosoituksia, joissa vastustetaan mm. alueella olevaa vastaanottokeskusta, josta pahoinpitelijän uskotaan tulleen. Myös vastamielenosoituksia järjestetään. Aiemmin on jo perustettu katupartioita Soldiers of Odin -tyyliin. Pian rasistinen viha yltyy niin sakeaksi, että vastaanottokeskukseen isketään polttopulloin ja seuraukset ovat karmeat.

Pahoinpidellyn nuoren naisen taustoista selviää jotain, ja osaksi kerronnan luomaa näköalaa tulee ihmiskauppa-ulottuvuus. Varsin inhottaviin elämäntilanteisiin joutuvien henkilöhahmojen kautta havainnoidaan ruotsalaisen yhteiskunnan ahtaampia ja piikikkäämpiä polkuja. Kaikille elämä ei Ruotsissa todellakaan ole yhtä helppoa lintukodossa makoilua. 

Henkilöhahmojen verkostot ulottuvat myös Tukholman poliisin tutkintayksikön johtoportaalle. Toisaalta jonkun täysi-ikäistynyt lapsi on saattanut eksyä uusnatsipiireihin ja näkyä tv-kuvassa mielenosoituksessa. Näköala ruotsalaiseen yhteiskunnan kuohuihin luodaan lukijalle älyllisesti ja monitasoisesti, uskottavalla otteella. Luku luvulta esitellään uusia henkilöitä omissa elämäntilanteissaan, mutta viidennen luvun kohdalla palataan takaisin 1. luvussa esiteltyihin hahmoihin, ja näin ollaan saatu aikaiseksi tietty itseään toistava luuppi, jossa lukijalle paljastetaan olennaisia palasia aina eri näkövinkkeleistä, ja lopulta kokonaisjuoni alkaa tehdä itseään tykö.

Kaikilla hahmoilla on kirjassa myös läheisiä, perhettä tai ystäviä, joiden taustoista kerrotaan jotain. Kerronta onnistuu siis luomaan melko inhimillisen ja sympaattisen tunnelman karujenkin juonenkäänteiden lomaan. Jotta henkilöhahmoihin pääsee kunnolla tutustumaan, pitää kuitenkin lukea kirjaa aika pitkälle. Ihmisistä paljastetaan asioita vain vähän kerrallaan.

Pian Aidakin tempaistaan mukaan tutkimaan astetta massiivisempaa rikosvyyhtiä [tekstinäyte sivulta 120]: ”Monen yhdistämisen jälkeen Aida saa vihdoin langan päähän oikean Karl Janssonin poliisin kansalliselta NOA-osastolta. ”Tuhopoltot ovat tutkimuskohteina melkein vaikeimpia”, mies ärähtää. ”Mutta sinulla on onnea. Olemme juuri koostaneet tilastoa pakolaisasuntoloiden tulipaloista.” Tuore kartoitus osoittaa, että viimeisen vuoden aikana pakolaisasuntoloissa on syttynyt yli sata selvittämätöntä tulipaloa. Yli puolet niistä arvioidaan tuntemattoman ulkopuolisen tekijän sytyttämiksi. Vaikka Karl Jansson ei halua sanojaan lainattavan ja asettelee ne hyvin varovasti, Aida ymmärtää miehen olevan vakuuttunut siitä, että tekojen taustalla on muukalaisvihamielinen motiivi. ”Uskotko, että palot saattavat liittyä toisiinsa?” ”Tarkoitatko, että kaikkien takana olisi yksi ja sama tekijä? Ei, se ei vaikuta uskottavalta. Paloja on sattunut kaikissa poliisipiireissä.”

Organisoiko joku taho järjestelmällisesti rasistisia tuhopolttoiskuja vastaanottokeskuksiin ympäri Ruotsia, ja jos, niin kuka tai ketkä? Kuoriutuuko median suosimasta puhtaasta pulmusesta kavala rotta? Tuomitaanko syytön ja viaton Hassan? Selvittääkö Aida mystisen instagram-tilin takana olevan tarinan? Kuka on Vintertullenissa henkihieveriin pahoinpidelty nuori nainen? Näiden kysymysten ohella lukija saa vastauksia myös siihen, miten eri henkilöhahmojen elämäntilanteet ja ihmissuhteet kehittyvät. Probono-sarjassa on toisaalta kyse skandaaleista, toisaalta kuohuissa uiskentelevien hahmojen henkilökohtaisista maailmoista.

Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto

Vain yksi uhri on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana, jonka lukee Mervi Takatalo. Kuuntele näyte Elisa Kirjasta.

Kuva: Thron Ullberg

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone