Antti Tuomainen: Majavateoria (2022, Otava)
Majavateoria on Antti Tuomaisen mustaa huumoria ja farssimaisia juonenkäänteitä sisältävän dekkaritrilogian viimeinen osa. Aiemmin ovat ilmestyneet Jäniskerroin (2020) ja Hirvikaava (2021).
Majavateoriassa ruuhkavuosiaan elävä Henri Koskinen kertoo katkelman elämästään, joka pursuaa haasteita, stressiä ja äärimmäisen tukalia tilanteita. Toisaalta hän elää kaiken kaaoksen ohessa suht normaalia uusperheen arkea. Yksi asia johtaa toiseen, se kolmanteen ja pian on käynnissä kaoottinen ketjureaktio. Hänen on alettava omatoimisesti selvittää murhatapausta, josta häntä itseään syytetään, sillä poliisit, jotka tapausta tutkivat, vaikuttavat olevan sen verran pihalla kaikesta; nuoria ja kokemattomia, kuin teinejä suorastaan.
Henri Koskinen on vakuutusmatemaatikko ja seikkailupuistoyrittäjä, jonka SunMunFun-puisto on toiminut jo vuosikausia hiipuvalla liekillä. Nyt puisto saa erikoisen kilpailijan. Kuperkeikkamaailma kohoaa nopeasti kaupungin toiselle laidalle ja tarjoaa kaikkea mahdollista alkuun ilmaiseksi, mainostaen itseään massiivisesti. Näin ollen Henrin puistosta alkavat kaikota asiakkaat.
Tämä aiheuttaa päänvaivaa vakuutusmatemaatikolle, joka on laskenut oman puistonsa suhteen sen varaan, että tavanomaisella pärjää, ja että asiat kannattaa hoitaa järkevästi ja järjestelmällisesti, toisaalta myös riskittömästi. Vaikuttaa siltä, että uuden puiston omistajat haluavat suistaa hänen puistonsa konkurssiin pyörittämällä omaa puistoaan tappiollisena.
Tarinaa kertoo Henrin päänsisäinen ääni, joka tarkkailee asioita hänen näkövinkkelistään. Kertojanääni on luonteeltaan pikkutarkka ja omaa pakkomielteitä muutamiin eri asioihin. Ironinen ote tuottaa huumoria ja outouksia. Kirja on pitkälti Henri Koskisen päätöntä monologia hänen omasta kokemusmaailmastaan käsin, mutta välillä hän kertoo muiden vuoropuhelut kuin kirjailijan otteella. Hän on sen verran taitava kertoja.
Sitten juonenkulussa tapahtuu murha, josta Henriäkin aletaan epäillä. Lukijalle ei ole täysin selvää mitä on tapahtunut, sillä Henrin muisti on pimentynyt murhaillan ajalta. Henriltä löytyisi ainakin motiivi, sillä murhattu on Kuperkeikkamaailman johtaja. Näin ajattelevat myös poliisit, jotka ilmestyvät Henrin kotiovelle. Jotain kränää on myös ollut hieman ennen murhaa Henrin ja Kuperkeikkamaailman hallintoväen kanssa, sillä totta kai Henri oli lähtenyt heidän kanssaan asioista vääntämään.
Välillä Henri löytää itsensä vanhempaintoimikunnan isikerhosta pähkäilemästä myyjäisten järjestämistä. Hän on muuttanut yhteen kuvataiteilija Laura Helannon kanssa, ja he muodostavat uusperheen lapsineen. Samanaikaisesti Henri on murhaepäilty, mutta nyt hän yrittää ratkoa isikerhossa epäsuhtaa kalliin Pariisin-luokkaretken ja tuottamattomien myyjäisten välillä. Kerronnassa huumoria muodostuu siitä, että kontrasti arjen eri elementtien välillä on niin suuri. Henri alkaa selvittää murhaillan tapahtumia myös omatoimisena agenttina, ja näin hän tulee kehitelleeksi kirjan nimessä esiintyvän majavateorian.
Luvassa on karnevalisoitua väkivaltaa, noloja paljastuksia hahmojen yksityiselämästä, valvottuja öitä, takaa-ajoja ja toisaalta uusperheen melko normaalia arkea, jota Henri viimeiseen saakka yrittää pitää koossa. Toisaalta hän joutuu leikkimään murhatapausta selvittävää agenttia, toisaalta hakemaan lastaan harrastuksista. Puoliso antaa hyviä neuvoja arkeen, mutta ei näe tilanteen koko kuvaa. Koko kuva on vain Henrin tiedossa, ja se on jatkuvasti yhä lähempänä romahdusta kuin korttitalo tärisevällä pöydällä.
Teksti Aarne Pohjois-Koivisto. Kuva: Jouni Hirn
Majavateoria on saatavilla e-kirjana. (lue näyte). Teos julkaistaan äänikirjana 18.10.
Antti Tuomainen (s. 1971) on Vuoden johtolanka -palkittu jännityskirjailija ja yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä nykykirjailijoista. Hänen romaanistaan Mies joka kuoli on tehty samanniminen Elisa Viihde -alkuperäissarja.
