Sisu. Ohjaus Jalmari Helander.
Jalmari Helanderin esikoiselokuva Rare Exports (2010) oli hauska ja omaperäinen genrehybridi, jota seurannut Big Game (2014) oli selkeämmin 1980- ja 1990-lukujen amerikkalaisten toimintaseikkailujen perillinen. Niiden hyvästä vastaanotosta huolimatta ”Suomi-trilogian” kolmatta osaa jouduttiin odottamaan lähes vuosikymmen.
Sisu sijoittuu vuoden 1944 Lappiin, jossa kultasuonen löytänyt Aatami Korpi (Jorma Tommila) yrittää olla välittämättä miinoja ja tuhoa levittävistä natseista. Mutta kun saksalaiset vievät hänen aarteensa, keksii mies hakulleen muutakin käyttöä kuin mineraalien etsinnän.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Lähellä kultasuoneen osumista on myös itse elokuva – ainakin jos onnistumista mitataan puhtaan viihteen ja kansainvälisten lipputulojen perusteella.
Suomesta ei ole tullut yhtä suvereenia toimintaelokuvan taitajaa sitten Renny Harlinin, joka valoitti Hollywoodin ja sen jälkeen suomalaiset liimaamalla amerikkalaistuotantoihinsa viittauksia entiseen kotimaahansa.
Helanderin kaava on päinvasteinen, sillä hän sijoittaa tarinansa Suomeen ja käsittelee niissä suomalaisuuteen liittyviä myyttejä ja stereotypioita. Se tekee Sisun Yhdysvaltojen yli tuhannen kopion teatterilevityksestä ja yli kolmen miljoonan dollarin avausviikonlopusta vieläkin hienomman ja yllättävämmän saavutuksen.
Helanderin kaikki kolme pitkää elokuvaa sijoittuvat Suomen Lappiin, mutta Rare Exports kuvattiin Norjassaja ja Big Game Saksassa. Nyt fiktiivinen Suomi-maisema on saanut väistyä todellisten kuvauspaikkojen tieltä.
Siihen Sisun realismi jääkin. Tiivis ja suoraviivainen kostotarina rikkoo fysiikan ja todennäköisyyden lakeja niin railakkaasti, että Korkeajännitykset vaikuttavat sen rinnalla tietokirjoilta. Korostettakoon, että tässä yhteydessä se on kehu.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Elokuva alkaa ”sisun” määrittelyllä, mutta lopulta sana ruumiillistuu Korpissa, joka on yhdistelmä Simo Häyhää, Ramboa ja Sergio Leonen westerneiden vaiteliasta revolverimiestä. Helanderin luottonäyttelijä Tommila on täydellinen valinta mieheksi, jonka mieltä ja kehoa on rääkätty niin kauan, että jäljelle ovat jääneet vain viha ja selviytymisvietti. Hän on soturi, jonka arvomerkit näkyvät vain saunassa, ja joka ei yksinkertaisesti ymmärrä kuolla. Samalla hän osoittaa, että yksi suomalainen vastaa vähintään kymmentä natsia.
Tommila on aiemminkin näytellyt vähäpuheista miestä, mutta nyt hän on lähes mykkä. Ratkaisu on myös eduksi kansainvälisillä markkinoilla, hiljaisuutta kun ei tarvitse dubata tai tekstittää. Saksalaiset puolestaan puhuvat englantia, mitä voi pitää genretietoisena valintana.
Dialogin vähäisyys on toisaalta pakottanut kuvallisempaan kerrontaan, ja Kjell Lagerroosin kuvaus onkin Sisun suurimpia vahvuuksia. Maininnan ansaitsevat myös tehosteet ja maskeeraaja Salla Yli-Luopa, sillä vaikka elokuva tietoisesti rikkookin realismia, väkivallan jäljet se näyttää katsojalle poikkeuksellisen hurmeisena kuvastona.
J. K. Silvennoinen
Sisu on saatavana ostoelokuvana Elisa Viihteestä. Tulossa vuokralle 28.8.
