Dark Places. Ohjaus: Gilles Paquet-Brenner. PO: Charlize Theron, Nicholas Hoult, Christina Hendricks,Chloe Grace Moretz. 108 min. K-16. 2015.
Gillian Flynnin kirjoittama Gone Girl oli elokuvana menestys, varsinkin David Fincherin ohjaustyön ansiosta. Dark Places on vailla vastaavaa mustaa huumoria kuin Gone Girls mutta suoraviivaisuus ei ole kummankaan tarinan suurin valtti. Dark Places sortuu heti kättelyssä ohjaajanvalintaan. Gilles Paquet-Brennerin (Sarah’s Key) johdattamana tarinaa käsitellään yllättävän laimeasti. Elokuva olisi kaivannut lisää kiihkoa ja hulluuden häivähdyksiä. Synkkyyttä ja peräkylän ahdistavaa puristusta on haluttu lieventää naiskatsojien vuoksi? Toisen ohjaajan hyppysissä elokuvasta olisi saanut hyytävän sairaskertomuksen. Tarinassa on useita ihmisiä, jotka ovat jääneet järkyttävän veriteon vangeiksi. Kuten vanha ralli toteaa, ’ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantu’
Charlize Theronin esittämän päähenkilön perhe murhataan ja syylliseksi on helppo osoittaa tuppukylän normeihin sopeutumaton, heavy metallia fanittava ja kannabista poltteleva perheen isoveli. Kuten arvata saattaa, totuus on kaikkea muuta. Kahdessa aikatasossa liikkuvat elokuvan nykyaikaan sijoittuvissa jaksoissa Theronin esittämä Libby on kupannut perhetragediallaan kaiken mahdollisen julkisen säälin ja almulahjat. Rahat ovat loppu. Tosin Theronin esittämä, hieman Monster-elokuvan syrjäytynyttä murhaajaa muistuttava roolihenkilö on kaukana uskottavasta. Theron pälyilee vanhan lippiksen alta koko elokuvan ajan. Yksi ilme riittää. Hahmoa on kuitenkin vaikea uskoa saamattomaksi turhakkeeksi.
Elokuvan pihvi eli perhesurman todellisten tapahtumien selvittäminen lähtee liikkeelle harvinaisen epäuskottavasti. Nicholas Houltin esittämä hyypiö on mukana porukassa joka intohimona ovat vanhat murhat. Lippyn perheen surma on klassikko. Ja kaikki tietävät ettei veli ollut syyllinen. Lypsääkseen rahaa, Lippy lupaa kurkistaa takavasemmalle. Tarinaan liittyvät henkilöt löytyvät vuosikymmenten jälkeen helposti haastateltaviksi ja kaikki ovat vieläpä yhteistyöhaluisia. Kummallista. Salapoliisitarina etenee laiskasti ja eteen tuleva ’white thrash’ -porukka vaikuttaa kovin siistityltä. Tapahtumaa taustoittava, menneisyydessä murhaa edeltävää aikaa luotaava tarinanosa on kuin eri elokuvasta. Ja huomattavasti kiinnostavampi. Vaikka tarinaan on sotkettu niin saatananpalvontaa, pedofiliaa, sarjamurhaajia, vedonlyöntivelkoja, takaumajaksoissa ovat mielenkiintoisimmat tyypit. Varsinkin pahaonnista veljeä jallittava Chloe Grace Moretz on aivan mainio sekopää. Myös perheen äitinä tuskaileva Christina Hendricks on vakuuttava.
Jännitteen kasvattamiseksi nykypäivään sijoittuviin kohtauksiin olisi kaivannut lisää kiihkoa. Vankilassa istuva veli Corey Stollin esittämänä on tylsä kuin antiikin patsas. Nicholas Houltin sattumanvaraisesti paikalle ilmestyvä hyypiö on turhake. Juoni on kaukana uskottavasta ja varsinkin lopun kiepsautus laittaa haukkomaan henkeä – niin hyvässä mutta varsinkin negatiivisessa mielessä. Elokuvan vahva linja on naisten toimiminen suorittajina, ei objektiiveina. Ohjaajan olisi pitänyt rytmittää murhan selvittelyä kipakammin. Nyt takautumat vievät suurimman mielenkiinnon. Loppua kohden elokuva onnistuu koukuttamaan ja ottamaan katsojasta tukevan otteen. Onhan lopullinen selitys kuitenkin aika hölmö – mutta saadaksesi sen selville, elokuva on katsottava alusta loppuun.
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
