Zarra’s Law. Ohjaus: Juha Wuolijoki. PO: Tony Sirico, Brendan Fehr, Wass Stevens, Renee Taylor, Burt Young. 80 min. K-16. 2014.
Juha Wuolijoen (Hella W, Joulutarina) ohjaama mafiadraama Zarra’s Law on kuvattu New Yorkissa ja pääosassa nähdään Sopranos-sarjasta ja Mafiaveljet-elokuvasta tuttu Tony Sirico. Ajatus suomalaisen ohjaajan mafiaelokuvasta New Yorkissa on kieltämättä ideana kuin jenkkiporukka kuvaisi Suomessa tukkijätkäelokuvaa. Lopputulos vaikuttaa televisiosarjan pilotilta. Toisaalta Zarra’s Law -leffan tyyppiset indietuotannot nousevat elokuvajuhlien suosikeiksi.
Filmistä jää hieman kotikutoinen jälkimaku. Budjetilla ei elvistellä. Myöskään käsikirjoitus ei availe uusia ovia mafia/poliisielokuvien kuluneessa genressä. Paha teko ansaitsee palkkansa. Tarina kannustaa nousemaan öykkäreiden mielivaltaa vastaan. Ehkä suomalainen ohjaaja onnistuu toteuttamaan ikiaikaisen kostotarinan hieman hillitymmässä asussa. Wuolijoki ei nyt sentään tavoita Aki Kaurismäen äärimmilleen vietyä ’stoalaisuutta’ – mikä olisi mahdottomuus italialaistaustaisten mafiahemmojen keskuudessa. Mutta, tarinassa on ripauksen verran alakuloisempi kokonaisvire kuin vastaavassa jenkkituotannossa.
Lähtöasetelma on suorastaan klassinen. Veljeksistä toinen on mafian mies, toinen – se musta lammas, on tehnyt uran poliisina. Tosin mafiaveljeä ei nähdä kuin ohimennen, tarinan kannalta miehestä hankkiudutaan eroon nopeasti. Eläköitynyt poliisi selvittää veljensä kuolemaa kosto mielessä. Osittain rinnakkaisena juonilinjana seurataan surmatun mafiahemmon pojan kostoretkeä. Nuori ja idealistinen sotasankari käy mafiaperhettä vastaan lakimiehen painoarvolla. Nopeasti käy selväksi, ettei tarina voi edetä loputtomiin ilman välienselvittelyä. Jonkun on kuoltava. Kun mukaan liitetään vielä rakkautta, FBI:n tutkimukset ja FBI:n laskuun toimiva konna, soppa on sakeaa mutta moneen kertaan keiteltyä.
Tony Sirico näyttää pesunkestävältä mafiahemmolta, tosin leffassa hän on ex-jepari. Mies on rooliinsa kuitenkin liian vanha. Liikkeet ovat hitaita ja nyrkkejä käyttäessään uskottavuus on koetuksella. X-Men: First Class -leffassa nähty Brendan Fehr on kukkoilevan sotasankari-lakimiehen roolissa aivan liian kiltti märkäkorva. Wass Stevens on leffan pahis, todellinen kuumakalle. Hieman ylinäyteltynäkin Stevensin esittämä Bobby Stax on mafiailkimys parhaasta päästä. Brian Tarantina ’pallit löytäneenä’ Staxin entisenä apumiehenä sopii rooliinsa vaimoaan hakkaavana pikkunilkkinä. Myös Rocky-elokuvista tuttu Burt Young on lähes erikoistehoste muhkeassa Kummisedän roolissaan. Naisroolit jäävät kauniiden kasvojen tasolle (mm. Spartacus-naama Erin Cummings), lukuunottamatta aikamiespoika-veljesten äitiä näyttelevää Renee Tayloria. Taylor muistetaan mm. komediasarjasta Nanny. Äksy vanha rouva on elokuvan todellinen äitihahmo.
Wuolijoki onnistuu saamaan aikaiseksi rauhallisen mutta toimivan rytmin. Henkilöhahmoissa keskitytään Siricon esittämään Tony Zarraan, muiden kustannuksella. Tosin Zarra on hahmona onnistunut, verta ja lihaa. Varsinkin nuorten naisten roolit jätetään tuuliajolle. Elokuvassa on pinnan alla lymyilevän alakuloisuuden lisäksi eteenpäin vievä vivahde paremmasta huomisesta. Vanhakantainen olemus ilman yletöntä väkivallalla mässäilyä tuntuu kotoisalta. Myös Mika Orasmaan (Joulutarina, Iron Sky, Big Game) kuvausjälki on miellyttävän tasapainoista. Zarra’s Law onnistuu sympaattisella pienimuotoisuudellaan pitämään katsojaa otteessaan juuri riittävän kauan, elokuvan loppuun asti.
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
