Tuomas Niskakangas nousi valokeilaan vuonna 2021 julkaistuaan Roihu-esikoisdekkarinsa. Maailmanluokan trilleriksi kehuttu kirja oli Vuoden johtolanka -ehdokkaana. Nyt on toisen dekkarin vuoro.
Miekka-uutuusdekkarin tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin yhden vuorokauden aikaan. Myös aiemmin 2000-luvulla Kuubassa järjestetty kokous ja selvittämättömät salamurha liittyvät olennaisesti tarinaan.
Mistä sait alkusysäyksen ”Miekan” tarinaan ja maailmaan?
Tuomas Niskakangas: Halusin kertoa uuden, itsenäisen tarinan esikoiskirjani Roihun maailmasta, jossa talouden romahdus on saanut yhteiskunnan horjumaan. Miekan maailmassa romahdus on levinnyt politiikkaan ja oikeusjärjestelmään. Aivan aluksi päässäni oli ajatus murhasta, jolla pyritään vaikuttamaan tärkeän oikeusjutun lopputulokseen. Luulen, että siihen sain innoitusta John Grishamin Pelikaanimuistiosta, joka on yksi teinivuosieni suosikkikirjoista.
Kirjan pakolaiskriisi oli luonteva seuraus ensimmäisen kirjan globaalista talouskriisistä. Sitten löysin kansainvälisen lakimiesjärjestön IADL:n historiasta hyviä aihioita, joista yksi tarinalinja lähti kehkeytymään.
Esikoisteoksesi Roihu sai upean vastaanoton. Kirjoitit sen kuuden vuoden aikana ja pääasiassa päivätöiden ohessa, kun taas Miekan kirjoittaminen kesti vuoden, josta suurin osa täysipäiväisesti. Millaista oli hypätä täyspäiväiseksi kirjailijaksi? Miten elämäsi on muuttunut esikoisteoksen myötä?
Kirjoittaminen on itselläni muuttunut intohimoprojektista toiseksi ammatiksi, mutta olen edelleen siitä aivan yhtä innoissani. Miekan kirjoittamista varten otin pitkän vapaan Helsingin Sanomista. Se oli mahtavaa. Usein menin aamulla Kallion kirjastoon, kävin lounaalla ravintola Oivassa ja lähdin viiden aikaan kotiin. Olen nyt taas toimittajan töissä Helsingin Sanomissa, mutta seuraavan kirjan aion taas tehdä täysipäiväisesti kirjoittaen.
Miten tarinasi muotoutuvat? Pidätkö muistikirjaa? Teetko muistiinpanoja? Käytkö tapahtumapaikoilla?
Iso osa valmistautumisesta on kirjojen lukemista ja internetin selaamista. Muistiinpanot ovat valtava sekamelska, josta pieni osa muotoutuu ja tiivistyy kirjan sisällöksi.
Pyrin myös käymään kaikilla tapahtumapaikoilla. Se auttaa herättämään kohtaukset eloon.
Kirjan juonen rakentaminen on kovaa istumatyötä ja aivojumppaa. Moni kirjailija käyttää siihen post it -lappuja, mutta itselläni on Excel-taulukko, jossa pyörittelen kirjan kohtauksia uudelleen ja uudelleen.
Suomalainen jännityskirjallisuus elää murrosvaihettaan uusien tekijöiden ja kansainvälistymisen myötä. Millä mielin seuraat suomidekkarin nykymeininkiä?
Suomessa on tosi hieno dekkarikulttuuri. Vanhoilla suosikeilla on uskolliset lukijansa, mutta uudet tekijät saavat nyt hienosti huomiota. Suomalaisten jännityskirjailijoiden haasteena on tietysti pieni kielialue. Pelkällä kirjoittamisella eläminen vaatii monen kohdalla tiivistä julkaisutahtia, mikä saattaa aiheuttaa kirjoitustyöhön painetta ja kiirettä. Vaarana on, että tulee tehtyä vain ”tarpeeksi hyvää”, eikä sitä parasta mahdollista teosta, jolla olisi mahdollista tehdä kansainvälinen läpimurto.
juttu jatkuu
Yhä useampi nauttii dekkarielämyksistä äänikirjan muodossa. Millainen suhde sinulla on äänikirjaan? Millaisena näet tulevaisuuden? Käytätkö itse äänikirjaa?
Äänikirjat ovat hieno asia – varsinkin uusille kirjailijoille. Lukijoilla on matala kynnys antaa mahdollisuus uudelle tekijälle, kun sen voi tehdä yhdellä klikkauksella kännykästä. Kirjan ostaminen kirjakaupasta on paljon isompi päätös, ja kynnys. Mielestäni on selvää, että äänikirjojen suosio jatkuu. Itselläni on aina yksi kirja kesken luettavana ja toinen äänikirjana.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on kirjailijana?
Tällä hetkellä haluan vain kehittää itseäni jännityskirjailijana. Toki jossain vaiheessa minulle voisi toimittajana olla luontevaa tehdä myös tietokirja talouden tai politiikan aiheesta.
Seuraavasta kirjasta en vielä kerro mitään.
Vinkkaa vielä pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.
Viime vuosien jännäreistä Alex Michaelidesin Hiljainen potilas on sellainen, jota voi suositella kaikille mieltymyksistä riippumatta.
Niille, jotka minun tapaani ihastuivat kauan sitten Dan Brownin Da Vinci -koodiin, suosittelen sen nauttimista uusiksi Lars Svedbergin lukemana äänikirjana.
Kotimaisista jännäreistä aion itse lukea tai kuunnella seuraavaksi Helena Immosen Operaatio Aavikkoketun ja Satu Rämön Hildurin.
Kuva: Jonne Räsänen
Miekka on saatavilla äänikirjana, jonka lukee Jukka Pitkänen. Kuuntele näyte tai lue näyte e-kirjasta Elisa Kirja -palvelusta.
Tuomas Niskakangas (s. 1980) on jännityskirjailija ja Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Aiemmin Niskakangas on työskennellyt Washingtonissa Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana. Miekka on hänen toinen romaaninsa.
