Teit meistä kauniin ★★★☆☆

Tuukka Temosen ohjaama Apulanta-muistelu Teit meistä kauniin sai ensi-illan kohdalla osakseen yllättävänkin ennakkoasenteellista nillitystä elokuvan rakenteen ja draaman kaaren puutteista. Aivan varmasti Temonen ei ole lähtenyt työstämän leffahanketta ajatuksenaan räväyttää maailmalle pääsylippua Hollywoodiin. Miestä ei voi myöskään arvostella valtion elokuvatukirahojen väärinkäytöstä. Teit meistä kauniin lienee syntynyt sydämen palosta ja rakkaudesta lajiin – Apulantaan. ’Tein elokuvan kun siihen pystyin’. Elokuva on ensisijaisesti tribuuttia Apikselle, seuraavaksi nuorisodraama. Musiikkia elokuvassa on yllättävän vähän mutta varsinkin Apulannan tapauksessa ulosantia ei todellakaan ole siloiteltu. Räime on rupista!

Kuten ”elämänkertaelokuvassa” on tapana, tietyt asia on kerrottava oikeassa järjestyksessä. Kaavamaisen kohtausjatkumon välttäminen on taitolaji. Temosella on vaikeuksia johdattaa tarinaa eteenpäin ilman töksähtelevää sirpalemaisuutta. Suomen talouden kriisihetkiä 90-luvun alusta nidotaan mukaan tarinaa kuljettavaksi juoksumatoksi mutta ratkaisua on vaikea perustella. Apiksen tyypit olisivat olleet kaikesta huolimatta rahattomia, vippiä pummaavia pikkunilkkejä ilman talouden kurimustakin. Ankarat talouden realiteetit eivät selitä Apulannan nousua ja uhoa. Tärkeämpi lienee ollut itse Heinolan asettamat reunaehdot nuoren kehittyvässä maailmankuvassa.

Jos lama-Suomen asenteellisesta morkkiksesta ei ole polttoaineeksi, Temonen heittää peliin tuttuja ihmissuhde-ja ”faija ei ymmärrä” -pyörityksiä. Tosin Teit meistä kauniin -elokuvan kohdalla moni asia on tosi. Viimeistään Temosen sisäpiirin tietämys aiheesta nostaa miehen aseman elokuvan päällikkönä taiteellisia seikkoja suurempaan arvoon. Temonen onnistuu puristamaan jotain oleellista Toni Wirtasen kamppailusta ”kunnollisen” elämän ja rokkarin elämän välillä. Myös Sipen ja Mandyn orastavan rakkauden käynnistymisvaikeudet ovat yleismaailmallista teinin elämää. Temosen isänsä kanssa mittelemään suhdeongelmaan käytetään paljon aikaa mutta tyydyttävään lopputulokseen ei ylletä.

Elokuvan pääkolmikko eli Toni (Tatu Sinisalo), Sipe (Teppo Manner) ja Tuukka (Iiro Panula) ovat elokuvan valopilkkuja. Varsinkin Tonia esittävä Sinisalo on hypännyt puhetyyliä myöten Wirtasen nahkoihin. Tuukkaa esittävä Panula on pahan pojan imagossaan vakuuttava vaikkakin Temonen tuntuu ohjaajan roolissaan käsittelevän nuorta minäänsä turhan ryppyotsaisesti. Apiksen perustajajäsentä Antti Lautalaa esittävä Roope Salminen näyttää kymmenen vuotta liian vanhalta. Muutenkin miehen rooli vaikuttaa pääliimatulta vaikka oikeasti on ollut bändin syntyvaiheissa ratkaiseva hahmo. Mimosa Willamon esittämä Apisken ensimmäinen basisti Mandy on kovin hajuton ja mauton. Varsinainen munaus on Willamon käyttämä finengelska, joka painotuksineen ei kuulosta todellakaan aidolta. Tuukan vaimo Olga Temonen vetää rennon roolin vamppimaisena Sipen äitinä mutta elokuvan paras aikuisrooli on ehdottomasti Laura Malmivaara Tonin äidin roolissa.

Teit meistä kauniin kertaa bändin alkuajat, kriiseilyn ja aallonpohjan ja sitä seuranneen ensimmäisen nousuhuipun. Tarinan rajaaminen on oiva ratkaisu. Mitä kuuluu -hitin jälkeen bändiä vietiin jo kovaa vauhtia pois Heinolasta. Jos onnistuu katsomaan elokuvaa kiinnittämättä huomiota kerronnan ja teknisen osaamisen pilkkuihin ja pisteisiin, tarinasta löytää varmasti samaistumiseen houkuttava sydämellinen puoli. Temonen ei nosta bändiä jalustalle mutta loppukuvissa tuodaan ilmi bändin siellä (=jalustalla) jo olevan. Elokuvaa kehtaa aivan mainiosti suositella Apis-fanien lisäksi kaikille, jotka ovat olleet edes lähellä nuoruutta 90-luvun alkuvuosina. Nostalgia pyörittää maailmaa ja Temosen Apis-leffa ei jätä hyviä nostalgiatärppejä käyttämättä.

J.A.Kaunisto

(Elisa Viihteessä vuokrattavissa oleva erikoisversio poikkeaa elokuvateattereissa nähtävästä elokuvasta. Erikoisversion saattaminen katsottavaksi elokuvan pyöriessä vielä teatterikierroksella aiheutti ennennäkemättömän kohun)

Teit meistä kauniin vuokrattavissa Elisa Viihteessä.