Mothers and Daughters. Ohjaus: Paul Duddridge, Nigel Levy. PO: Christina Riccci, Susan Sarandon, Sharon Stone, Courtney Cox, Mira Sorvino. 89 min. K12. 2016.
Lähinnä televisioprojektien parissa kokemusta hankkineiden Paul Duddridgen ja Nigel Levyn indiedraama Mothers and Daughters vaikuttaa hyvinkin tyypilliseltä tiettyyn juhlapyhään tai päivään sidotulta emotionaaliselta hehkutukselta. Mothers and Daughters sopii äitienpäivään ja vaikkapa jouluun. Äitiyden ylistystä monesta eri näkökulmasta, tosin miehet jäävät auttamatta seinäruusuiksi.
Pienen budjetin hanke vaikuttaa televisioelokuvalta niin rakenteeltaan kuin henkilöohjaukseltaan mutta siitä huolimatta elokuva pullistelee nimekkäitä näyttelijänimiä; Susan Sarandon, Sharon Stone, Mira Sorvino, Courtney Cox, Christina Ricci…tosin episodielokuvien tyyliin kunkin tähden ruutuaika jää rajatuksi. Ehkä elokuvan parhaan roolisuorituksen tekevä Susan Sarandon nähdään vain yhdessä pitkässä kohtauksessa.
Juonessa keskitytään useaan toisistaan poikkeavaan äiti-tytär -suhteeseen. Adoptiota, yllätysraskauksia, välirikkoja – käsikirjoitukseen ladataan emotionaalisen ähkyn ylittävä määrä itkuhermoihin käyvää materiaalia. Jonkinlaisena yhdistävänä tekijänä toimii Selma Blairin esittämä 30 ja risat -ikäinen valokuvaaja mutta tarinoita yhteen sitova linkki tuntuu teennäiseltä. Lähinnä kyse on erillisistä juonilinjoista, jotka kasvavat ja kehittyvät paljolti itsenäisesti. Edellämainitun kaltainen juonirakenne edellyttää näyttelijöiltä vereslihalle paneutumista. Valitettavasti ohjaajan paikalla vaikututaan miljoonatähtien maneereista ja varsinkin Sharon Stone vetää roolinsa niin ulkomuistista että pahaa tekee. Tarina päästää henkilönsä liian helpolla ja lopulta lähes kaikki kääntyy parhain päin. Paljon puhetta, lisää puhetta ja lopulta happy ending.
Käsikirjoitukseen on kuitenkin ladattu niin paljon emotionaalista painetta ja karikkoa – väkisinkin osutaan välillä maaliin. Jo aikaisemmin mainittu Susan Sarandonin esittämän äidin ja tyttären välirikkoa perkaava keskustelu onnistuu osumaan hermoon. Samoin Mira Sorvinon esittämän adoptioon lapsensa antaneen naisen kohtalosta onnistutaan repimään kyyneleitä. Courtney Coxin ja Christina Riccin äiti-tytär -suhteen perkaus ei rankoista lähtökohdistaan huolimatta ota tuulta alleen. Ohjaajan olisi pitänyt viedä näyttelijöitään pois mukavuusalueeltaan.
Mothers and Daughters on nenäliinoja kastava, selkeästi naiskatsojille suunnattu elokuva, joka ei kohtele kohdehenkilöitään liian tylysti. Lopputuloksen turvallisuudesta kertoo, ettei moninaisten äitisuhteiden joukkoon ole kelpuutettu ainuttakaan lesbo-tai homoparia. Elokuvan hahmogalleria on myös yksinomaan valkoihoista.Perhe-elokuvana Mothers and Daughters puolustaa paikkaansa ja runsaasti puhetta ja pohdiskelua sisältävä kokonaisuus onnistuu jopa antamaan ajattelun aihetta.
J.A.Kaunisto
