Metsatöll: Karjajuht

Naapurimaan folk metal -suosikki Metsätöll ottaa uudella Karjajuht -albumilla sivuaskeleita ulos folk metallin lokerosta. Bändi on löytänyt soundiin lisää raskautta ja kun kitarassa on alavireisempää murinaa, Metsatöll vaikuttaa huomattavasti metallisemmalta tapaukselta. Tottahan mukana on edelleen perinnesoittimia, vieläpä onnistuneesti tasapainossa muun materiaalin kanssa mutta vaikkapa Äio-levyn ilmavammasta folk-tunnelmoinnista ollaan jo askeleen kauempana. Karjajuht-kiekolla perinnesoittimiin on saatu huomattavasti terävämpiä ja alkuvoimaisempia sävyjä.

Metsatöll on suoraviivaisempi ja energisempi sekä hieman tummempi kuin parilla edellisellä albumillaan. Bändi keskittyy meneviin viisuihin ja riffeihin folktunnelmoinnin sijasta. Heti kiekon alusta lötyy pari todella äkäistä siivua, Kûlmking ja  Lööme mesti ovat melkeinpä hengästyttävän ripeitä juoksutuksia. Erityiskiitosta pitää antaa perinnesoittimien vahvasta ulosannista. See on see maa laskee lievästi kierroksia ja meno asettuu Amorphiksen velipuoleksi. Must hunt ja Terasest taotud tee tyrkyttvät kiekon parasta folk metal -hölkkää. Öö on jo astetta tuimempi thrash metal -jyräys. Raskautta ja mieltä ylentävää folktunnelmaa yhdistävä Metsalase veri on myös aivan mainio tapaus.

Vaikka Metsatöll on uudella levyllään astetta raskaampi ja rässivetoisempi, bändi ei ole hukannut juuriaan. Metsatöllin tunnistaa omakseen. Karjajuht on tasavahva kokonaisuus jolta ei täytebiisejä löydy. Kyseessä on ehdottomasti bändin yksi parhaista näytöistä. Kuuntele vaikka rinta rottingilla thrash-riffiä louhivat mutta samalla perinnesoittimista nautiskelevat Karjajuht ja Mullast -nimiset viisut. Vaikuttavaa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone