Kirja: Noora Räty oppi luistelemaan 3-vuotiaana ja pian rivitalokodin parkettikin oli pelaamisesta puhki: ”Moni muu tyttö hahmotteli vihkoihinsa hevosia, minä piirtelin maalivahdin maskeja”

Naisleijonien maalivahdin Noora Rädyn tarina kerrotaan Marika Lehdon kirjoittamassa uutuusteoksessa Nora Räty – Leijonakuningatar (WSOY).

Espoon Olarissa varttunut Räty oppi luistelemaan jo 3-vuotiaana. Kolme vuotta vanhemman isoveljensä Petterin jääkiekkopelejä katsellessaan ajatus maalivahtina olemisesta alkoi kiehtoa häntä.

Kenttäpelaajat tulivat jäältä pois vähän väliä, maalivahti ei. Hän sai pysyä jäällä koko ajan ja kun summeri soi, muut pelaajat riensivät onnittelemaan häntä”, pieni tyttö järkeili.

Kotona Nora ja Petteri asettautuivat tutuille paikoille rivitalokodin käytävälle, joka päättyi vaatehuoneeseen. Noora kävi oviaukolle maalivahdiksi, Petteri parin metrin päähän laukomaan.

”Vuosien kuluessa parketti kului tästä kohtaa pelaamisestamme puhki, mutta edes tarkan markan isäni ei puuttunut asiaan. Tärkeintä oli, että lapset liikkuivat ja tekivät mitä halusivat niin kauan kuin ketään ei sattunut.”

Espoossa perustettiin jääkiekkojoukkue nimeltä Jäähonka Flyers -89, johon Räty liittyi 6-vuotiaana. Hän pelasi poikajoukkueessa. Valmentajien arvion mukaan hän oli 9-10-vuotiaana koko ikäluokkansa parhaita maalivahteja.

Paloni maalivahdin hommiin näkyi silloinkin, kun en ollut jäällä. Moni muu tyttö hahmotteli vihkoihinsa hääpukuja ja hevosia, minä piirtelin päivittäin maalivahdin maskeja ja Ari Sulanderin muotokuvia.

Noora oli tuttu näky pihapeleissä ja ulkojäillä.

”Poikien oli pakko opetella tekemään maaleja hyvälle maalivahdille tai katulätkäkin alkoi ottaa päähän varsin nopeasti. Minullekin tilanne oli hyvä, sillä sain myös varsinaisten treenien ulkopuolella torjuttavakseni koko ajan kovempia vetoja.”

”Oli turha kuvitella, että pelkäsin niitä. Oikeissa treeneissä pelaajien isätkin näkivät, että olin hyvä ja halusivat aina välillä testata taitojani myös itse. Minulla oli sen ajan vaatimattomat maalivahdin varusteet, jotka eivät suojanneet juuri mitään”, Räty muistelee.

Leijonakuningatar kertoo samalla suomalaisesta naiskiekkoilusta, sen historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuuden kuvista.

Kirja ilmestyi yli 17 vuotta Rädyn maajoukkuedebyytin jälkeen. Räty pääsi maajoukkueeseen jo 15-vuotiaana. Hän oli yli vuosikymmenen ajan naisleijonien tukipilari. Kirjassa muistellaan turnausreissuja, joilla sattui ja tapahtui monenlaista.

Räty taustoittaa kirjassa suhdettaan maajoukkueen entiseen päävalmentajaan Pasi Mustoseen, ja miten heidän välit ajautuivat täydelliseen umpikujaan ja selkkauksiin, joita puidaan parhaillaan julkisuudessa.

Räty muistelee myös naisleijonien kaikkien aikojen peliä. Suomessa pelattiin MM-kisat huhtikuussa 2019. Historiallista MM-finaaliottelua seurasi Espoon Areenassa täysi tupa ja televisiossa ottelua yli miljoona suomalaista.

Ennen viimeistä erää pukukopissa laitettiin soimaan Antti Tuiskun Rahan takii. Varsinaisen peliajan jälkeen tilanne oli tasan ja edessä oli jatkoaika.

Jatkoaika oli yhtä tulitusta. Olin niin syvässä flowssa, että kaikki muu maailmasta sumentui täysin. Oman tekemiseni lisäksi tajusin hämärästi vain sen, kuinka paljon Suomen puolustajat uhrautuivat. Olin luvannut heille, että jos he vain pitävät keskustan tyhjänä, eivätkä laske amerikkalaisia paluukiekkoihin, niin minä hoidan loput. USA voisi vetää vaikka sata kertaa, mutta ilman kenttäpelaajien maskia ottaisin sata kertaa kiinni.

Naisleijonat olivat kullassa kiinni ja pääsivät jo maistamaan sitä. Jenni Hiirikoski ajoi maalille, osui USA:n maalivahti Alex Rigsbyyn ja kaatui. Maalivahdin ollessa pois maalialueelta Petra Nieminen tuli ja törkkäsi kiekon maaliin.

MM-kultaa ehdittiin jo juhlia. Videotarkistuksen jälkeen maali kuitenkin hylättiin, vaikka päätuomari oli hyväksynyt sen.

Räty kertoo saavuttaneensa mielenrauhan melko nopeasti, mutta joukkueen valmentajalla Pasi Mustosella oli vaikeampaa. Hän ei meinannut päästä tappiosta millään yli, vaan vannoi etsivänsä saksalaisen videotuomarin käsiinsä.

Hopeaa juhlittiin median ja omaisten tapaamisen jälkeen karaokeravintola Populuksessa, joka oli ainoa paikka, joka oli sunnuntaiyönä tarpeeksi myöhään auki. Ilta päättyi aamukahdeksalta.

Räty kertoo myös hetkistä, jolloin hänen ikisinkkuutensa vaihtui yhteiseen omistusasuntoon, koiraan ja lupaukseen tulevaisuudesta toisen kanssa. Kirjassa paljastuu, että Räty meni salaa naimisiin yhdysvaltalaisen jääkiekkovalmentaja Karel Popperin kanssa toukokuussa 2021.

Leijonakuningatar on lämminhenkinen muistelmateos, jonka keskiössä on jääkiekko ja matka lajin huipulle. Räty antaa kiitosta perheelleen. Vanhemmat, veli ja isovanhemmat ovat olleet tärkeänä tukena uralla.

”Minulla oli vanhempani, jotka uupumatta uurastivat sekä minun että veljeni harrastusten eteen ja joista ainakin toinen oli aina paikalla siellä, missä vanhempia tarvittiin. Heidän kaikki vapaa-aikansa meni meidän harrastuksiimme.”

Kursivoidut kohdat ovat otteita kirjasta Nora Räty – Leijonakuningatar, joka on saatavilla myös äänikirjana ja e-kirjana. Lue tai kuuntele näyte Elisa Kirjasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone