Heinäkuun viimeisenä kesävieraana on Otavan kustannuspäällikkö Iina Tikanoja. Hän kertoo ammatistaan, kesän kirjatrendeistä ja koko kirja-alan tulevaisuuden näkymistä.
Olet kustannuspäällikkönä Otavan kaunokirjallisuuden osastolla. Kerro jotain työstäsi? Mikä siinä on parasta?
Keskityn kustannuspäällikön työssäni ennen muuta etsimään ja valikoimaan teoksia Otavan kaunolistalle ja huolehtimaan niiden lanseeraamisesta. Parasta työssäni on ylipäätään se, että saan työskennellä kaunokirjallisuuden parissa – melkoinen onni ja etuoikeus! Tylsäksi ei käy koskaan: pääsen tekemään työtä taitavien sanankäyttäjien ja intohimoisten kirjaihmisten kanssa, uppoutumaan monenmoisiin kuvitteellisiin maailmoihin sekä seuraamaan aitiopaikalta, mitä kansainvälisessä kirjamaailmassa tapahtuu ja millaisia uusia ilmiöitä on nousemassa. On ilo päästä valitsemaan kirjatarjonnasta omasta mielestä parhaita herkkuja päältä ja tuoda niitä suomalaisten lukijoiden saataville.
Miten paljon joudut lukemaan työssäsi?
Luen niin paljon kuin vain ehdin, ja ikinä ei tunnu ehtivän tarpeeksi… Kirjahoukutuksia riittää, ja rajanveto työhön liittyvän ja vapaa-ajan lukemisen välillä on vaikeaa, intohimoalalla kun ollaan. Uusien kirjatarjokkaiden loputtomaan mereen sukeltelun lisäksi olisi hyvä pysyä kartalla myös muusta Suomessa julkaistavasta kirjallisuudesta. Onneksi olen nopea lukija.
Mitkä ovat tämän kesän kirjatrendejä?
Elävästi kuvatut historialliset tarinat kiinnostavat. Pandemiankin myötä suosiotaan entisestään nostanut hyvän mielen kirjallisuus vetää lukijoita puoleensa tänäkin kesänä, viihteen lisäksi myös jännityspuolella, jossa kevyempää jännitystä tarjoileva cozy crime -kirjallisuus on selkeä trendi. Dekkaribuumi ei ole katoamassa minnekään, ja äänikirjamarkkinan suosion kasvun myötä erityisesti pidempiin sarjoihin kuuluvat jännärit ovat lukijoiden mieleen. Äänikirjapuolella myös tosirikostarinoiden vahva trendi jatkuu.
Digitalisoitumisen yleistyminen ja etenkin äänikirjan suosion nousu on ollut huimaa viime vuosina. Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?
Näen kirjan tulevaisuuden monimuotoisena. Kirjat ja hyvät tarinat eivät lakkaa kiinnostamasta ihmistä tulevaisuudessakaan, vaikka jakelukanavat ja formaatit muuttuvat. Iso muutos aiheuttaa toki epävarmuutta ainakin perinteisen painetun kirjan tulevaisuuden suhteen, mutta siinä on myös paljon selkeästi hyvää. Äänikirjan suosion räjähdysmäinen kasvu on esimerkiksi tuonut kirjat osaksi monen sellaisen kuluttajan arkea, jonka elämässä ei ole ollut oikein sijaa painetuille kirjoille. Moni on löytänyt pandemian aikana itsestään himolukijan tai -kuuntelijan, ja nykyään kirjoista voidaan nauttia niin lenkillä kuin matkalla töihin. Osalle kirjallisuuden lajityypeistä äänikirja tulee olemaan ensisijainen formaatti, kun taas jotkut kirjallisuuden muodot kiinnostavat nimenomaan painettuina kirjoina, ja kirjoja esineinä arvostetaan digitalisoituvassa maailmassa jopa uudella tavalla.
Onko sinulla omaa kesäkirjasuosikkia?
Luen kesäisin usein sellaisia kaunokirjallisia järkäleitä, joiden pariin ei normiarjessa meinaa ehtiä. Koska työskentelen kaunokirjallisuuden parissa, on hyvä päästä tyhjentämään joskus päätä siitäkin ja avartaa ajatuksia muihin suuntiin, ja siksi luen usein kesäisin myös kiehtovia tietokirjoja ja tositarinoita. Kesäkirjani kytkeytyvät mielessäni ikuisesti paikkoihin, joissa ne luin. Yuval Noah Hararin Sapiensin ahmin rantatuolissa Hydran pikkusaarella malttamatta oikein edes mennä uimaan, ja kirjan kotiseuduilla New Yorkissa lukemani Hanya Yanagiharan Pieni elämä meni todella ihon alle. Kevyemmän luettavan nälkään Lucy Diamondin kesäiset viihderomaanit ovat oivaa herkkua.
Millaista kesälukemista olet löytänyt täksi kesäksi?
Tämän kesän mieltä avartava, jyhkeä lukupaketti voisi olla Peter Frankopanin Silkkitiet, joka on odottanut pitkään hyllyssäni sopivaa hetkeä. Rannalla aion kuunnella ainakin Emily Henryn Lomalla kaikki on toisin. Sateisina iltoina voisin uppoutua Emelie Scheppin Jana Berzelius -sarjaan.
Aiemmat kesävierashaastattelut löytyvät täältä.
