Kesärauha 2026, perjantai 12.6 (Turku, Turun Linnan puisto)
Upeassa ympäristössä, Turun Linnan puistoalueella, järjestettävä vaihtoehtoinen ja indiehenkinen Kesärauha on vuosien aikana kallistunut kohti mainstreamia, mutta tapahtuma on edelleen leimallisesti indiepopin esittelykenttää. Hyvä niin, sillä Suomessa on riittävästi niinsanottuja yleisfestivaaleja. Kesärauhan yleisöjakauma on nykyään varttuneempi ja varsinkin lauantai on turvallisen pyöreä kaikelle kansalle – tänäkin vuonna lauantai myytiin loppuun. Kesärauhassa tehdään asioita oikein, varsinkin kun perjantai oli mielettömän tasapainoinen ja innostava kokonaisuus ja sunnuntaikin tarjosi lukuisia musiikillisia huippuhetkiä.
Perjantaina kannatti olla aikaisin liikkeellä ja tällä kertaa aikaiset festarivieraat palkittiin avokätisesti. Kun alle kolmeen tuntiin saadaan sovitettua indie pop -genren parhautta ja vieläpä runsaasti naisartisteja nimillä kuten Rosettes, Helmi Marleena, Emma & Matilda sekä Litku Klemetti, festarivieras ei voi muuta kuin kiittää valintaansa saapua paikalle ja hokea halleluja.
Hurmaava soulin, r&b:n ja jazzin maastoja pöyhivä Rosettes aloitti koko festivaalin klo 15.30 ja kyseinen kotimaisen musiikin piilossa pysynyt salaisuus jäi edelleen suurelta kansanosalta huomaamatta. Mutta ei pitkään, sillä Rosettes on rakastettavan orgaani ja lumoavan runsas eikä suuremmasta suosiosta ole epäselvää kuin se, mikä on suuren läpilyönnin päivämäärä. Samoihin aikoihin toisaalla, lavalle nousi kehuttu ja palkittu Helmi Marleena, joka on suurilla festarilavoilla vielä vieras tapaus. Hieman jännitti, miten artistin äärimmäisen herkkä tulkinta taipuu festivaaliympäristöön – niin jännitti myös artisti itse. Aivan turhaan, sillä Helmi Marleena solahti festariympäristöön vaivatta kuin vanha tekijä. Riisutusta kokoonpanosta löytyi tarvittaessa tuhdimpia sävyjä ja varsinkin Helmi Marleenan ääni yllätti. Livenä laulussa oli aivan uutta voimaa, ja herkkyyden lisäksi artistin tulkinta sai uusia sävyjä. Syntymämerkit soi aivan taivaallisesti, ja esitys palkittiin runsailla suosionosoituksilla. Keikan päätteeksi Helmi Marleena esitti kappaleen, josta kaikki sai alkunsa – Kevätjuhla päätti mainion keikkatuokion, jonka myös artisti itse koki suurempana kuin vain yksittäisenä keikkana. Hurmaava tapaus.
Emma & Matilda ovat nopeasti nousseet isojen lavojen kokoonpanoksi, ja aivan ansaitusti. Kesärauhassa kaksikko bändeineen soitti päälavalla, ja lava ei ollut yhtään liian suuri. Kauniissa kesäisessä alkuillassa Emma & Matilda oli kaikkea, mitä saattoi toivoa. Hekkyyden ylistystä, tarttuvia melodioita ja bändi oli kiitettävän kitaravetoinen ja indierock! Keikka tasapainoili onnistuneesti herkemmän ja menevämmän materiaalin välillä ja lievät Scandinavian Music Group -fiilikset olivat vain hyväksi. Älä mee, Yöperhonen, Sun tyttö…Emma & Matilda osoitti kouriintuntuvasti, ettei tunteellinen pop tarkoita pelkästään pumpulissa hymistelyä. Kun kaksikon laulutyöskentely on vielä huumaavan tasapainoista, yleisö sai juuri sitä, mitä oli tilauksessa.
Kolmen upean keikan jatkoksi vielä Litku Klemetti, joka oli…no Litku Klemetti eli luonnonvoima vailla rajoittavia tekijöitä. Vaikka artisti kertoi kärsineensä pyörryttävästä olosta pitkin päivää, se ei vaikuttanut keikkaan ainakaan negatiivisesti. Litkun kuunnelluin kappale, Jääkuningatar sai yleisöltä vahvan palautteen, eikä festarikansa voinut muuta kuin hullaantua yliaktiivisen artistin edessä. Rajut jätkät ruhjottiin läpi asenteella, joka ei jättänyt jälkeensä kysymyksiä ja Psyko oli jo vaarallisen raju. Kesken kaiken artisti onnistui rikkomaan kenkänsä, ja potkaisi jalkineen suoraan yleisön joukkoon. Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Iskä, uusi voimaballadi rauhoitti hetken tunnelmaa, mutta Olen cringe palautti menon arvaamattoman hurmoksen lähteille. ”Mä olen niin nolo, että mua itseä nolottaa eniten”. Huh, mikä keikka.
Kun seuraavana lavalle saatiin vielä vuosikymmenen tauolta palannut indierock-orkesteri French Films, musiikillisen yliannostuksen vaara oli ilmeinen. French Films oli reippaan kitarahenkinen ilmestys, ja toimivia biisejäkin löytyy, joten bändin menestykselle isossa maailmassa ei liene mitään estettä. Bändin voisi olettaa herättävän kiinnostusta erityiseti Britanniassa.
Brittiläinen Joshua Idehen oli allekirjoittaneelle vieras tuttavuus, mutta Kesärauhan kiinnityksen johdosta artisti oli otettava tehokuunteluun ennen festivaalia. Idehen on hämmentävä kokonaisuus dancerytmejä ja vapaana vellovaa spoken word -sanailua. Ulosanti kuulostaa paikoin rapilta, mutta artisti ei lokeroi itseään tai aseta turhia rajoituksia. Livenä Idehen on ilontuoja ja innostaja, paikoin kuin herätyssaarnaaja. Miehen nauravan rento olemus oli valloittava ja hurmaava. Idehen konsertin aikana oli kokevinaan jonkinlaista henkistä hurmostilaa.
Myös Ursus Factory lietsoi omalla tavallaan rock-henkeä ja hurmosta Kesärauhan ihmisiin. Porukkaa viihtyi paikalla mukavasti ja hurmos oli käsinkosketeltavaa. Duon ulosanti on psykedeelisen tarttuvaa ja biisieillä on taipumus rönsyillä vailla aikarajoja. Bändin liveshow’ta on kehuttu, eikä duon aiheuttamaa mielentilaa voi kuvailla kuin sanoilla ”ylentävä” tai ”voimaannuttava”.
Kotimainen synapop-duo Modem oli livenä myös tunteita herättelevä kokemus, sillä duon kasarivaikutteet puskivat livetilanteessa ronskimmin läpi. Sopivan vanhahtavalta kuulostava kokoonpano toi mieleen muistumia Depeche Moden alkuajoilta, mikä ei ole todellakaan huono asia. Samalla gootti-ja mustahuuli -vaikutteet tekivät selväksi, että Modem on tehty todellakin koettavaksi livenä.
Allekirjoittaneelle yksi päivän pääbändeistä oli norjalainen hieman laajemmin punkkia käsittelevä Honningbarna. Kotimaassaan palkittu ja erityisesti liveshow’llaan kehuja kerännyt yhtye oli valmis alkuräjähdykseen, mutta aivan kaikki eivät olleet varautunut moiseen pyöritykseen ja positiiviseen kaaokseen. Bändi sai jo Avanti-biisillään porukan kuumaksi ja varsinkin Fri Palestina -viisun poliittinen julistus upposi kansaan kaaosta aiheuttaneella voimalla. Kuten vuosi sitten Lambrini Girlsin keikalla, Israelia solvaavat kommentit upposivat hedelmälliseen maahan. Eturivin yleisö aloitti hillittömän juhlinnan. Järjestysmiehetkin ihmettelivät neuvottomina tilannetta, joka aiheutti lopulta ylireagointia. Honningbarnan laulajakin puuttui asiaan lavalta käsin, ”antakaa ’faen helvete’ porukan tanssia”. Kuin keskisormen osoituksena Honningbarnan vokalisti hyppäsi lavalta kansan keskuuteen ja järjesti Kesärauhan historian suurimman wall of death -pyörityksen. Positiivisen kaaoksen vallassa lavan edustalla nähtiin niin mosh pittiä kuin circle pittiä ja myöhemmin keikan aikana yleisö järjesti itse toisen wall of death – kokemuksen. Keikan lopulla Honningbarna-pomo innostui ottamaan vielä lyhyen crowd surfing -session. Hengästyttävän vahvan keikan jälkeen Kesärauhan väki sai pyöritellä päätään – mitä oikein tapahtui?. Honningbarnan keikasta puhutaan vielä vuosien kuluttua tyyliin ”olitko silloin paikalla”.
Perjantain pääesiintyjä oli odotettu Vesala. Vesala saapui lavalle bändinsä kanssa valkoisiin kaapuihin verhoutuneena ja kansa sai heti myös huomata valoshow’n olevan kansainvälistä tasoa. Keikan alkuun soitettu uusi biisi Tummat perhoset osoitti Vesalan olevan liikkellä ultracoolilla asenteella. Tosin Vesala pyrki välispiikeissä tuoman itsensä lähemmäksi fanejaan, mutta muuten mentiin tyyli edellä. Pahanilmanlinnut soi komeasti ja ensimmäisen todellisen yleisökarokehetken aiheutti Tytöt ei soita kitaraa. Festarikansa oli muutenkin vahvasti Vesalan puolella. Uusia unelmia ja Sellaista kuin sä – ultracoolia mutta säröä ehkä jopa kliiniseen ulosantiin saatiin Testamentti-biisin musiikillisen toimituksen jälkeen iloluontoisella Älä droppaa mun tunnelmaa -renkutuksella.Tequila sai yleisöltä huimasti rakkautta ja valtava yleisömeri lauloi antaumuksella mukana. Ultracoolille lopullisen murtumispisteen tarjosi sekopäinen Pulkka. Muitakin ihmisii oli illan viimeisenä väkevä päätös tyylikkäälle keikkaelämykselle, joka lienee yksi kuluvan kesän festari-iltojen huippuhetkistä myös muilla festivaaleilla. Vesala otti irtiottoa sekoilevaan PMMP-puoleensa, vaikka molemmat persoonat olivat läsnä myös Kesärauhan keikalla.
Perjantain erinomaisen onnistuneen festivaalipäivän loppusoundit kuultiin Mind Enterprises -duon italodiskon ja ysäridancen hybridinä sekä toisaalla Töölön Ketterän grime-biittien voimin. Molempia olisi kuunnellut pidempään, mutta väsymys vei keskittymiskyvyn jo ajatukseen kotimatkan taittamisen järkevyydestä.
Teksti ja foto J.A.Kaunisto
