Kaisu Tuokon esikoisdekkari Kosto (Otava) käynnistää Eevi Manner -dekkarisarjan. Mesta.net haastatteli kotimaisen dekkarikirjallisuuden tulokasta.
Kosto-dekkarissa Kristiinankaupungin idylli rikkoutuu, kun merestä löytyy miehen ruumis. Rikostutkija Mats Bergholm hälytetään töihin pieneen merenrantakaupunkiin. Samalla paikallislehti Suupohjan Kaiku lähettää löytöpaikalle toimittaja Eevi Mannerin. Molemmat ovat kotoisin Kristiinankaupungista. Ratkaistakseen tapauksen heidän on laitettava sivuun yhteinen menneisyytensä.
Hei Kaisu! Onnittelut esikoiskirjasta. Millainen kokemus ensimmäisen kirjan kirjoittaminen oli?
Se oli sanalla sanoen mahtavaa. En olisi arvannut, että nautin niin paljon siitä, kun saan upota kirjoittamiseen ja fiktiiviseen maailmaa. Minulla oli hyvä fiilis kirjan kirjoittamisesta, ja henkilöt ja tapahtumat pyörivät mielessäni jatkuvasti, ja esim. päähenkilöistä tuli hyvin nopeasti hyvin kokonaisia ja eläviä minulle.
Milloin aloitit kirjoittamisen?
Olen kirjoittanut koko ikäni, mutta vain pöytälaatikkoon, enkä koskaan ennen kokonaista kirjan käsikirjoitusta. Tämän käsikirjoituksen kirjoittamisen aloitin kunnolla keväällä 2021.
Mitkä olivat ikimuistoisimpia ja käänteentekevimpiä hetkiä?
Ihan ensimmäinen käänteentekevä hetki oli, kun annoin mieheni lukea tekstiäni, ja hän sanoi kannustavasti, että vaikka dekkari ei ole hänen genrensä, toimii teksti hänen mielestään hyvin. Se antoi juuri sillä hetkellä rohkeutta jatkaa kirjoittamista. Myös se hetki, kun käsikirjoitukseni meni arvioitavaksi salanimellä, ja sai erittäin hyvän vastaanoton, jonka perusteella myönteinen kustannuspäätös sitten tehtiin, oli ikimuistoinen. Viime viikoilta ikimuistoisinta oli, kun sain painetun kirjan käsiini ensimmäistä kertaa, ja juoksin ympäri työpaikkaani iloitsemassa kollegojeni kanssa.
Sijoitit kirjan tapahtumat lapsuus- ja nuoruusvuosiesi kotimaisemisiin Kristiinankaupunkiin. Kaupunki avautuu kirjassa kiehtovana, tunnistettavana ja kesäisenä. Millaista taustatyötä teit kirjaa varten?
Kävin Kristiinankaupungissa, kaivelin muistiani, juttelin perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa, tutkin kaikkea mediamateriaalia Kristiinankaupungista, tilasin paikallislehti Suupohjan Sanomat kotiini (se tulee minulle edelleen!), käytin myös paljon google mapsia. Dekkarin juonta ja tapahtumia varten selvitin kaikkea ruumiin kelluvuudesta poliisityöskentelyn saloihin erilaisia reittejä pitkin. Veljeni, joka toimii psykiatrina, tottui myös vastaamaan mitä omituisimpiin kysymyksiin ja ohjaamaan minua eteenpäin taustatutkimuksissani.
Muuttiko kirja suhdettasi synnyinseutuasi kohtaan?
Lapsuuteni Kristiinankaupunki on idylli, joka hakee vertaistaan, ja olen todella onnellinen, että sain viettää niin ihanassa ja turvallisessa pikkukaupungissa lapsuuteni. Teini-ikäisenä halusin sieltä kiihkeästi pois, ja muutimmekin Vaasaan, kun olin 15-vuotias. Teini-ikäiselle pikkukaupungin elämä voi olla ahdistavaa ja vähintäänkin tylsää, eikä minun elämäni tehnyt tässä poikkeusta. Dekkarisarjani sijoittaminen Kristiinankaupunkiin on jos ei muuttanut käsitystäni synnyinseudustani, niin ainakin saanut minut ymmärtämään selkeämmin sen, että eri puolilla Suomea elämä on samaan aikaan samanlaista ja erilaista, ja että kaikki katsovat asioita omasta perspektiivistään. Olen oppinut ehdottomasti myös arvostamaan synnyinseutuani entistä enemmän, koko Pohjanmaa on minulle kaikkein rakkainta seutua Suomessa. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä selkeämmin näen juurien ja menneisyyden merkityksen omalle tarinalleni. Ja ilokseni voin siitä nyt ammentaa materiaalia kirjasarjaan!
Otava-kustantamon mukaan Kosto kiinnostaa jo ulkomailla ja myös elokuva- ja tv- tuotantoyhtiöt ovat noteeranneet sen. Kirjan ulkomaan- että filmatisointioikeuksien edustamisesta kilpaili parhaimmillaan neljä agentuuria. Miltä se tuntuu?
Se tuntuu todella hyvältä, ja vahvistaa uskoani siihen, että hyvä pohjoismainen rikosromaani sekä dekkarisarjani päähenkilöideni tarina kiinnostaa laajemminkin.
Millaisia henkilökohtaisia odotuksia ja tavoitteita sinulla on kirjan ja kirjoittamisen suhteen?
Toivon, että kirjat löytävät mahdollisimman paljon lukijoita ja kuulijoita, ja olen myös kirjoittanut esikoisteokseni niin, että se toimisi myös äänikirjana mahdollisimman hyvin. Myös kirjasarjan mahdollinen filmatisointi, audiovisuaalinen muoto on minulla mielessä jo kirjoitusvaiheessa, vaikka tärkeintä on tietenkin ollut se, että tarina vetää ja vie minut mukanaan, ja toivottavasti siten myös mahdollisimman monen muun!
Mitä muuta haluaisit kertoa esikoiskirjastasi.
Minulle on tärkeää dekkaria kirjoittaessa kertoa myös siitä, mitä uhrien elämälle tapahtuu, ja miten uhrille tapahtunut vaikuttaa myös läheisiin, ja millaiset syyt voivat olla pahojen tekojen takana. Myös ihmisten väliset suhteet ovat dekkarini keskiössä. Kirjoitin paljon tekstistä kuunnellen musiikkia, minulla oli alusta saakka soittolista, josta laitoin aina kirjoittamisen aluksi jonkun biisin soimaan riippuen siitä, millaisesta kohtauksesta oli kyse.
Miten kirjoittaminen jatkuu tästä? Millaista jatkoa on odotettavissa Eevi Manner -kirjasarjalle?
Tarkoitus on jatkaa Eevi Manner -sarjaa nyt kirja vuodessa aikataululla. Kirjoitan jo toista osaa, ja palan halusta päästä eteenpäin Eevin ja Matsin tarinassa. Suunnitteilla on tällä hetkellä kuusi kirjaa, ja tiedän jo, mitä niissä pääpiirteittäin tapahtuu.
Loppuun neljä nopeaa:
Luen tällä hetkellä: Jörn Lier Horst: Hiljainen meri
Kirja, johon haluan tarttua seuraavana: Liv Strömquistin Peilisali
Kesältä odotan eniten: extempore seikkailuja perheeni kanssa
Lempipaikkani Kristiinankaupungissa on: Kanuunakalliot, aivan fantastisen hieno retkipaikka merenrannalla.
Kosto on saatavana e-kirjana, äänikirja julkaistaan kesäkuussa.
Kaisu Tuokko on kotoisin Kristiinankaupungista. Tuokko rakastaa ventovieraiden tarinoita, pikkukaupunkien salaisuuksia, sateisia syysiltoja ja ruotsin kieltä. Hän asuu Helsingissä ja on nimennyt päähenkilönsä isoäitiensä mukaan.
Kuva: Jonne Räsänen
