Harri Gustafsberg palasi Karhuryhmä 2 -kirjaa tehdessään Ilpo Larhan piirityspaikalle: ”Se oli piirtynyt mieleeni pieniä yksityiskohtia myöten”

Harri Gustafsbergin ja Milla Ollikaisen teos Karhuryhmä 2 (Otava) kuvaa Kittilästä kotoisin olevan poliisin pojan kasvua Karhuryhmän koulituksi konkariksi ja psykologiaan perehtyneeksi tutkijaksi ja luennoijaksi. Samalla kirjassa perataan syvällisesti rikostapauksia, joilla on ollut käänteentekevä vaikutus.

Maaliskuussa 1994 Harri Gustafsberg on polvillaan lahtelaisen kerrostalon nurkalla ja odottaa käskyä Karhuryhmän operatiiviselta keskukselta. Vankilasta karannutta Ilpo Larhaa on piiritetty yli kaksi vuorokautta. Hän on useita kertoja ampunut poliiseja kohti ja uhannut räjähteillä.

Talon päädystä asunnon parvekkeelle ei voi nähdä. Vastapäisessä kerrostalossa väijyviltä tarkka-ampujilta odotetaan merkkiä siitä, milloin parvekkeelle tulee ihmisiä. Harri tietää, että kun panttivangit pudottautuvat patjoille, koittaa operaation ratkaisevin hetki. Pääsevätkö panttivangit turvaan?
Herääkö Larha? Käyttääkö Larha räjähteitä, joita hän on väittänyt asunnossa olevan?

Kun poliisi teki lopulta rynnäkön asuntoon, selvisi, että Larha oli tehnyt itsemurhan ampumalla itseään päähän.

Ilpo Larhan piiritystilanne oli Gustafsbergin ensimmäinen keikka Karhuryhmässä. Hän oli 25-vuotias poliisiuraansa aloitteleva nuori mies.

Kirjassa Gustafsberg palaa lähes 30 vanhaan tapaukseen. Kuvaukset rikospaikalta ovat autenttisia. Lukijalle avautuu, millaista Karhuryhmän poliisityö voi raskaimmillaan olla, ja millaisia toimintamalleja poliisin erikoisyksiköllä on.

Tehdessään kirjaa Gustafsberg palasi Metsäpellontiellä sijaitsevaan kerrostaloon, jossa Larhaa piiritettiin.

”Jouduimme tekemään valtavasti töitä sen eteen, että muistot palaisivat mahdollisimman oikeanlaisina. Juttelin monen ihmisen kanssa, luin lehtileikkeitä ja kävin paikan päällä Lahdessa. Se oli mielenkiintoista. Muistin rakennuksen täysin oikein. Se oli piirtynyt mieleeni pieniä yksityiskohtia myöten”, Gustafsberg kertoo.

Larhan tapauksen lisäksi kirjassa käsitellään Münchenin ja Mikkelin panttivankidraamoja.

Larhan piiritys oli ensimmäinen rikostapaus, jota suomalainen media seurasi hetki hetkeltä ympäri vuorokauden. Vuoden 1972 kesäolympialaisissa sattunut Münchenin verilöyly puolestaan havahdutti niin päättäjät kuin poliisit ympäri Eurooppaa huomaamaan, että vastaaviin tilanteisiin on varauduttava ennalta.

Gustafsbergin mukaan Mikkelin panttivankidraama oli hyvin traumatisoiva kokemus Suomen poliisille, mutta siitä lähti hyvä kehityssuuntaus valmiusyksikkö Karhulle ja koko poliisin johtamisjärjestelmälle.

’Olen tyytyväinen, että kirjaan päätyi ilmiötasolla mielenkiintoisia lähtöjä, joita valistunut lukija löytää. Ne saattavT ruokkia lukijaa etsimään lisätietoa.”

Karhuryhmä 2 on samalla kasvutarina. Kirjassa palataan Gustafsbergin lapsuuteen Kittilässä.

Eräharrastusten ja poronhoidon lisäksi Harri tykkäsi piirtää ja maalata sekä soittaa kitaraa ja pianoa. Teini-ikään tultuaan Harri alkoi kuitenkin hölmöillä, sellaisellakin tavalla, että hänen elämänsä olisi voinut ottaa täysin toisenlaisen suunnan.

Gustafsberg toteaa, että kirjassa on käänteentekeviä hetkiä, jotka saattavat liittyä hänen omaan identiteettiinsä ja persoonaansa. Hänestä oli mielenkiintoista muistella omaa menneisyyttään, vaikkakin monet muistot ovat vuosikymmenten saatossa vääristyneet.

”Olen oppinut olemaan nöyrä menneisyydelle. En ole sillä lailla ehdoton, että asiat on varmaan ollut näin. Mutta sitten on paljon tapahtumia, jotka muistaa hämmästyttävän tarkasti. Ajattelen niin, että mielenterveyden ehtona on se, että meillä kaikilla on jonkunnäköinen ehyt tarina siitä, että keitä me oleme ja miten meistä on kehittynyt sellaisia kuin olemme. Siinä mielessä menneisyydestä kirjoittamisesta ja sen ajattelusta voi olla hyötyä”, Gustafsberg puntaroi.

Ensimmäinen Karhuryhmä -kirja oli vuoden 2020 kuunnelluimpia äänikirjoja. Kirjan menestys siivitti osaltaan true crime -kirjallisuuden nousua. Gustafsberg on tyytyväinen genren tasoon.

”Nykyinen hyvä true crime -kirjallisuus on taitavasti tarinallistettu ja tarinoita on monessa ulottuuudessa. Itseäni kiinnostavat kirjat, joissa ei ole ainoastaan monta eri tarinaa vaan myös monta eri ulottuvuutta.”

Hän suhtautuu positiivisesti siihen, että entiset rikolliset kertovat oman näkemyksensä asioista.

”Ihmisiä kiehtovat rikollisuus ja ihmismielen pimeä puoli. True crime -kirjojen lukija saa turvallisesti tirkistellä jotain sellaista, joka ei ole osa hänen elämäänsä. Ajattelisin näin, että meissä kaikissa elää pimeä puoli ja ehkä juuri sen takia true crime -kirjat ovat nousseet suureen suosioon.”

Gustafsberg on monipuolinen yrittäjä. Hän kirjoittaa, tutkii tekee tv-hommia ja valmentaa hyvin laaja-alaisesti työelämässä toimijoita. Hän käy myös luennoimassa, puhumassa ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Karhuryhmä 2 -äänikirjasta noin viidesosa on Gustafsbergin itsensä lukemaa. Valtaosan kirjasta lukee Jari Nissinen. Ensimmäinen äänikirjan äänityssessio oli Gustafsbergille avartava ja opettavainen kokemus.

”Omaa tarinaa lukiessa ei saisi hirveästi eläytyä. Siinä pitää olla syvästi keskittynyt sekä lukemiseen että lausumiseen.  Se on oma taiteenmuotonsa. Ei siis ihme, että äänikirjoja lukevat pääasiassa täysammattilaiset. Se käy nimittäin työstä.”

Gustafsberg tunnutautuu kirjallisuuden ahmatiksi, joka lukee koko ajan jotakin ja kuuntelee kaikki automatkat, junamatkat ja lentomatkat äänikirjoja.

”Nyt on kesken äänikirjana Aivojen ääretön tarina ja kirjana Start With Why. Ammatti ja tietokirjat luen pääsääntöisesti englanniksi. Minun pitää omistaa kirjat, en lainaa, enkä etenkään lainaa omia kirjoja muille. Vuosien varrella minulle on kertynyt vaikuttava. yksityiskirjasto.”

Karhuryhmä 2 on kuunneltavissa ja luettavissa e-kirjana Elisa Kirja-palvelusta.

Harri Gustafsberg on mielen suorituskykyä tutkiva filosofian tohtori (FT, HTM) ja tietokirjailija. Hän työskenteli poliisin valmiusyksikkö Karhussa yli 20 vuotta.

Milla Ollikainen on toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut viisi romaania ja voittanut Like Kustannuksen ja Suomen dekkarisseuran Rikos kannattaa -kirjoituskilpailun 2012.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone