Mulatu Astatke, The Shubie Brothers
21.8.2023, Huvila, Helsinki
Elokuisen maanantai-illan parhaat bileet pidettiin Helsingin Tokoinrannassa. Viereensä Huvilanranta- nimellä toimivan ravintolakeitaan saanut Huvila oli loppuunmyyty. Pitkän linjan kotimaisista muusikoista koostuva The Shubie Brothers ja etiopialaisen jazzin isänä tunnettu Mulatu Astatke saivat täpötäyden teltan tanssimaan ja osoittamaan suosiota lopulta seisaaltaan. Huvilan tunnelma ja soundit eivät ole koskaan pettäneet ja näin kävi tälläkin kertaa.
Saavuin paikalle juuri parahiksi kun kotimainen, huippumuusikkoja vilisevä The Shubie Brothers aloitteli omaa osuuttaan. Rumpali Janne Haaviston sooloprojektina alkanut ja pikkuhiljaa oikeaksi yhtyeeksi muodostunut bändi yhdistelee surf- instrumentaalimusiikkiinsa funk- , afro- ja latinalaisia rytmejä. Erittäin hyvin soitettu musiikki on letkeää, rentoa ja tietenkin tanssittavaa. Haaviston lisäksi yhtyeessä vaikuttavat mm. lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa ja kitaristi Jussi Jaakonaho.
Muutamasta välispiikistä huolehti bändin liideri Haavisto. “Kiitos, kun tulitte paikalle ja kuuntelette jotenkin noin hyvin”, sanaili Haavisto ja sai yleisön nauramaan. “Mekin soitetaan ihan hyvin ja illan pääesiintyjä on mahtava. Kaikki on siis hienosti.” Tässä Haavisto oli ihan oikeassa sillä The Shubie Brothersin musiikki sai myös hyvälle ja paremmalle mielelle kaiken tämän maailmassa juuri tällä hetkellä meneillään olevan keskellä. Huvilassa bändi soitti aivan hiljattain ilmestyneen albuminsa It takes a village kokonaisuudessaan siinä järjestyksessä missä biisit levyltä löytyvät.
Uransa jo 1960- luvulla aloittanut muusikko ja säveltäjä Mulatu Astatke nousi aikanaan Suomessakin suureen suosioon menestyselokuva Broken flowersin myötä. Astatken musiikki on kiehtova sekoitus etiopialaista perinnemusiikkia ja modernia jazzia. Tästä tulee nimitys ethiojazz. Huvilassa hyväntuulisen oloinen ja puhelias Astatke viihtyi vibrafonin ja lyömäsoittimien takana istahtaen aina välillä sähköpianon ääreen. Jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua yleisö kerääntyi lavan eteen iloisissa tunnelmissa. Soiton alkaessa lanteet alkoivat keinumaan ja hymy levisi yhden jos toisenkin kasvoille. Mukaan lukien itselleni.
Astatken seitsenhenkinen, englantilaisista huippumuusikoista koostuva yhtye oli uskomattomassa iskussa. Soittamisen ilo ja virtuositeetti näkyi ja kuului kaikesta. Konsertti sisälsi lukuisia sooloja instrumenttiensa taitajilta. Allekirjoittaneeseen suurimman vaikutuksen tekivät ehkä tenorisaksofonisti/huilisti James Arben ja kontrabasisti John Edwards, joista jälkimmäisen soittimensa suoranainen hyväily oli häkellyttävää. Myös itse kapellimestari Astatkella oli omat soolonsa setin aikana niin sähköpianolla kuin myös vibrafonilla Yèkèrmo Sèwin aikana.
Konsertin päätyttyä hieman iltakymmenen jälkeen asteli Huvilasta ulos tyytyväisen oloinen yleisö. Jäin vielä hetkeksi alueelle ja päädyin keskustelemaan kolmen herrasmiehen kanssa Mulatusta, Etiopiasta ja musiikista yleensä. Yksi herroista oli jopa tavannut Mulatun edellisenä päivänä johtuen vuosien takaisesta tuttavuudesta. Tällaiset keskustelut ovat aina innostavia ja säilyvät elämää rikastavina ikuisesti.
Teksti ja kuvat: Petri Kipinä
