Elisa Viihteen sarjatuotanto Kaikki synnit sukelsi nordic noirin sävyillä Pohjois-Pohjanmaan sulkeutuneeseen uskonyhteisöön. Mika Ronkaisen ja Merja Aakon käsikirjoittaman ja Ronkaisen ohjaaman sarjan vahvuudet löytyivät eletyltä elämältä maistuvista hahmoista, taustayhteisön ja päähenkilöiden välisistä piinaavista jännitteistä, klaustrofobisesta tunnelmasta sekä vahvojen psykologisten elementtien läsnäolosta.
Sarjan toinen kausi julkaistiin torstaina (22.10) yhtaikaisesti sekä Elisa Viihteen Aitiossa että elokuvateattereissa kautta maan.
Älykkäästi kirjoitettu tarina onnistui pitämään otteessaan viimeisille minuuteille vakuuttavan loppuratkaisun korostaessa sarjan omaperäisyyttä ja rohkeutta.
Toisen kauden kohdalla kysymys kuuluu, voiko enää onnistua paremmin? Vastaus on kyllä.
Toisella kaudella otetaan harppaus menneisyyteen. Tapahtumapaikka on sama, kuten myös osa henkilöhahmoista mutta nyt suljetun yhteisön sekä sovituksen ja anteeksiannon teemoja käsitellään yhden miehen henkilökohtaisen via dolorosan eli kärsimysten tien kautta.
Tapahtumat etenevät pitkälti vanhemman konstaapelin Jussi Ritolan (Matti Ristinen) henkilökohtaisena sairauskertomuksena – tai sovituksen ja anteeksiannon jatkumona. Eletään loppuvuotta 1999 ja vuosituhannen vaihteen aiheuttaman joukkohysterian lisäksi Varjakan kunnassa tunteita nostattaa kännykkäbisnes sekä naisten vapautumista saarnaava herätysliike. Kun joukkoon lisätään vielä kiellettyä seksuaalisuutta, hengenyhteisön sisälle on helppo asettaa räjähdysherkkiä kipupisteitä.
Ensimmäisellä kaudella vastakohtien yhteentörmäysten katalyyttinä toimivat mm. muukalaisviha ja homoseksuaalisuus. Tällä kertaa mennään vielä astetta syvemmälle.
Heti aluksi tekijät paljastavat tarinan tärkeät lähtökohdat, jotka koskettavat Ritolaa ja nuorukaista nimeltään Aaro Leppihalme (Eeli Jurvelin). Vaikka katsoja saa tiedon piinaavasta perhetragediasta jo aikaisessa vaiheessa, sarja paljastaa korttinsa vasta aivan loppuhetkillä. Jussi Ritola vakuuttaa toisen kauden alussa olevansa immuuni hengelliselle propagandalle mutta tarinan edetessä ”tolkun miehen” alitajunnasta löytyy oma paikkkansa mieltä riivaavalle sielunviholliselle ja pään sisäisille demoneille. Vaikka tarina on vahvasti kiinni hengellisessä yhteisössä, kaikki tapahtumat peilautuvat Ritolan subjektiivisiin kokemuksiin.
Kännykkäbisneksen avulla paikkakunnalle vaurauttava levittävä Varjatek on juonikuviota pyörittävä elementti. Tehtaalta kuuluu kummia, Varjatekin osaavimmat päät löydetään kotoaan kuolleena, surmattuina. Kun Ritolan vaimo on yhtenä osapuolena alati laajenevassa tapahtumien vyöryssä, Ritola joutuu lopulta suurien kysymysten äärelle. Juonittelua, valheita, vapaata seksiä – pian tarina ei ole enää pelkkä rikostarina vaan Ritolan henkilökohtainen kujanjuoksu.
Jäseniään sitovalla yhteisöllä ei ole kiirettä totuuden suhteen, mutta Ritolan tutkimusten tulokset ajavat miehen henkilökohtaiseen konkurssiin. Ritolan vahva side vanhempien väkivaltaisen kuoleman johdosta orvoksi jääneen Aaron suhteen osoittautuu sarjan avaintekijäksi – nuoressa Aarossa itsensä näkevä Ritola on lopulta valmis äärimmäiseen tekoon henkilökohtaisen sovituksen edessä.
Sarjan edetessä osa tapahtumista olisi helposti tulkittavissa jopa Ritolan riutuvan mielen harhakuvitelmiksi. Varsinkin Laura Malmivaaran esittämän naisten vapautusliikkeen sisällä vaikuttavan entisen palkkasotilaan Pietilän (Jari Virman) hahmosta muodostuu Ritolan silmissä varsinainen antikristus. Varttihullusta Pietilästä yritetään valjastaa syntipukkia mutta tuloksetta. Sarjan viimeisen jakson kohdalla ohjaaja sytyttää piinaavan harhaisuuden häivähdykset Twin Peaks -henkiseksi hallusinaatiokohtaukseksi, joka päättyy Eyes wide shut -tyyliseen seksifantasiaan. Tätä et osannut odottaa!
Sarjan Ritola on herkkä ja kunnollinen tolkun mies, jota menneisyys ei päästä helpolla. Käsikirjoitus etenee ripeästi ja tyhjäkäynnistä ei tarvitse kärsiä. Paikoin juonen rönsyt herättävät kummastusta, varsinkin Ritolan äidin merkityksettömältä vaikuttava säätö naapurin kanssa, mutta kaikella on tarkoituksensa. Anteeksiannon ja sovituksen teemaa käsitellään monen esimerkin ja henkilön kautta. Ensimmäiseltä kaudelta tuttuja hahmoja vilahtaa tarinassa, mutta pappia ja Johannes Holopaisen esittämän Lauri Räihän isän Martti Räihän (Hannu Kivioja) rooleja lukuunottamatta hahmot jäävät taustalle.
Käsikirjoitus onnistuu virittämään piinaavan jännityksen huippuunsa ja viimeisen jakson kohdalla räjähdys on väistämätön. Kuka on surmaaja, ratkaisusta voidaan olla montaa mieltä mutta varsinainen loppuhuipennus menee totaalisesti ihon alle. Käsikirjoitus onnistuu yllättämään ja vetämään maton katsojan jalkojen alta.
Kaikki synnit haastaa katsojan jokaisella osa-alueella. Sarjaa voi katsoa pelkkänä jännitystarinana mutta elämän suuret kysymykset tulevat niin iholle, ettei moista ole hetkeen nähty. Matti Ristisen esittämä Ritola on näennäisesti yhden ilmeen jähmeydessään maaginen, Inka Kallén vapaudesta humaltuvana vaimona mainio. Hannu Kivioja yrmistelee tehokkaasti ja nuori Eeli Jurvelin kaivautuu parhaimmillaan tunneskaalan syvään päähän. Suorastaan saatanallisen pahiksen roolissa mieleltään järkkynyttä palkkasotilasta esittävä Jari Virman jää vainoamaan katsojan alitajuntaan pitkäksi aikaa – kuten koko sarja.
Teksti: J.A Kaunisto
Kaikkki synnit toinen kausi on katsottavissa Elisa Viihde Aitiossa ja muun muassa Finnkinon teattereissa.
