Arvio: Anni Saastamoisen kirjassa erokriisit ovat kirpakoita, hankalia ja kuluttavia, mutta niiden jälkeen koittava vapauskaan ei ole kovin auvoisaa

Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten (Gummerus, 2022)

Anni Saastamoisen kolmas romaani Ja mutta että sitten (2022)  kertoo noin kolmikymppisten helsinkiläisten aikuisten erokriiseistä. Aiemmista romaaneista Depressiopäiväkirjat (2017) käsitteli masennusta ja Sirkka (2019) yksinäisyyttä. 

Koittaako eron jälkeen vapaus? Onko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella? Miten vaikea eroprosessi voi tunteellisesti olla, ja miten ihmiset pärjäävät, kun joutuvat yhtäkkiä elämään yksin. Toisaalta romaanissa kuvataan tarkasti itse eroprosessin aikana tapahtuvia tunteiden myllerryksiä ja käytännön haasteita, mutta myös eron jälkeistä aikaa päästään kokemaan koko kirjossaan.

Luigi ja Elina ovat yrittäneet pelastaa 12 vuotta jatkunutta suhdettaan ihmissuhdeterapeutin avustuksella, mutta lopulta se tuntui vain väistämätöntä pitkittävältä turhalta taistelemiselta. Joskus rakkaus vain hiipuu hiljaa pois. Vuosien tiiviin yhteiselon jälkeen koittaa kummallekin yhtäkkiä sinkkuus. Luigi muuttaa 30 neliön yksiöön ja rekisteröityy seuranhakusivustoille. Baareihin tämä tuore sinkku lähtee myös huuliaan kostuttamaan. Toisaalta hän koittaa kuntoilla. Hän käy päänsä sisällä läpi asioita ja käsittelee eroaan juurta jaksain.

Kirjassa kertojanääniä on useita. Näkökulmat vaihtelevat tasaiseen tahtiin, ja välillä kahden eri ihmisen kohtaamista kuvataan vuoroin kummankin näkökulmasta, mikä tuntui toimivalta ratkaisulta kerronnassa. Kun kertojanäänet vaihtelevat tähän tyyliin, käy ilmi, että se, mikä toisen pään sisällä oli hänen epävarmuutta ja haavoittuvaisuuttaan, ilmeneekin toisen näkökulmasta erilaisena.

Laila on eronnut Tuomaksesta. Lailan kaveripiiri on pysynyt koossa halki vuosien, mutta nyt alkaa ilmetä rakoilua. Ensinnäkin Mirva on kuollut. Toiseksi, muut ovat saamassa lapsia. Heidän ihmissuhteensa tuntuvat onnistuvan. Lailalle on tullut ero. Hän haluaisi päästä puhumaan Mirvan kuolemasta jonkun luotettavan kanssa, mutta sellaista ihmistä ei yhtäkkiä tunnu löytyvän. Kunnes Laila kohtaa sattumalta Luigin.

Kirja kertoo menetyksistä, ja uusista aluista – vapauden vaikeudesta. Miltä vapaus tuntuu? Baarit, olut ja kohtaamiset. Oliko se kaikki seikkailu sittenkään niin hienoa? Joku tajuaa, että olisi kaikesta huolimatta helpompaa elää vakaassa suhteessa, jotta ei joudu miettimään näitä typeriä asioita, kuten tinderiä, heräilemään tuntemattomien luota krapulassa ja kokemaan muuta vastaavaa sinkkuelämän ”auvoa”. Kirja havainnoi yksityiskohtia paljon, mutta toisaalta osataan kirjoittaa tunteista uskottavasti ja motiiveista kaunistelematta.

Jännitystä kirjaan syntyy yksilöiden kriiseistä, miten heidän tarinansa jatkuvat? Ja ennen kaikkea, mitä muut heistä mahtavat ajatella. Kertojanäänet ajattelevat epävarmasti itsestään, mutta esittävät muille kovempia kuin ovatkaan. Nämä 30-40-vuotiaat aikuiset ovat jo nähneet elämässään monia käänteitä, ja osaavat analysoida asioita omasta mielestään tarkasti. He mittailevat itseään ja muita välillä vähän kyyniseen sävyyn, vaikka toisaalta kuvittelevat kukin olevansa pohjimmiltaan hienostuneita ja herkkiä.

Miltä tuntuu vuosien seurustelun jälkeen herätä vieraan miehen luota? Ärsyttävää, että tämä mies ei ollutkaan tungetteleva. Laila olisi nimittäin halunnut, että jotain tapahtuu, mutta hän ei osannut tehdä aloitetta. Hän oli pelännyt pilaavansa jotain. Kirjan lopussa paljastuu vielä joitain epämukavia yllätyksiä ex-puolisoiden tekemisistä ja menemisistä. Kaiken kaikkiaan kirja antaa varsin realistisen, monitasoisen ja tunteiden vuoristorataa muistuttavan ajelun halki erilaisten erokriisien ja niiden jälkeen koittavien vapauden aikojen.

Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto. Kuva: Maija Astikainen

Ja mutta entä sitten -äänikirjan lukevat Ilkka Villi ja Sanna Majuri. Kuuntele tai lue näyte.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone