TV1:n päiväelokuvana nähtävässä kotimaisessa komediassa tehtaanomistaja erehtyy luulemaan Lapatossua (Aku Korhonen) ja Vinskiä (Kaarlo Kartio) urheilijoiksi ja palkkaa heidät yhtiönsä joukkueeseen.
Elokuva oli toinen Lapatossu-elokuva. Sysäyksen elokuville antoi Helsingin olympailaiset, jotka piti järjestää 1940. Toisen maailmansodan takia kisat siirtyivät vuoteen 1952, mutta elokuva julkaistiin sovitusti vuonna 1939.
Farssista ei vauhtia puutu. Elokuvassa rikottiinkin sen aikaisia ”nopeusennätyksiä”.
Ensimmäisen Lapatossu-elokuvan väsyttävän hitaasti tarittu, raskas ja usein sangen ’karkea’ huumori vaikutti ylimalkaan päinvastaisesti kuin oli tarkoitus, mutta tällä kertaa on vauhti auttamassa vastaanottamista”, kirjoitti Iltasanomien kriitikko vuonna 1939.
Elokuvauutiset-fi -sivuston vuonna 2011 julkaisema arvio on vieläkin tylympi. Sen mukaan Ensio Rislakin käsikirjoitus on sen verran tyhjänpäiväinen, että pituuttakin filmille on saatu vain 55 minuutin verran ja siitäkin pieni hetki menee kahteen laulunumeroon.
”Aihetta iloon ja nauruun elokuva ei tarjoa, pienen hymähdyksen vain mykkäfilmimäisellä lopetuksellaan”, sivustolla todetaan.
