Heti alkuun tuntuu hassulta ajatella kuinka vähän itse asiassa olen brittiläistä pub rock- yhtye Dr. Feelgoodia kuunnellut. Kuuntelemattomuuteen ei ole mitään erityistä syytä vaan selitys on sama kuin minkä tahansa toisen vähemmälle jääneen bändin kohdalla. Se on vain jäänyt. Onneksi asiaan vihkiytyneet soittoniekat vievät fanittamisensa uudelle tasolle ja alkavat soittaa idolinsa kappaleita. Paikallinen suuruus Private Practice on ollut kasassa kohta parisen vuotta. Hiljattain on markkinoille ilmestynyt yhtyeen viisi kappaletta sisältävä EP Private Practice Plays Dr. Feelgood. Se tarjoaa mainion pikakurssin Tohtori Hyväolon musiikkiin.
EP on äänitetty Porin Rec Roomissa Häiriö Piirisen valvovan silmän alla ja lopputulos on vakuuttava. Levyn avaava I can tell junttaa komeasti ja sulkee epäilijöiden suut heti alkuunsa. Bändi soittaa hyvin ja tanakasti. Biisi toimii mainiona avausraitana. Down at the doctors rullaa vaivattomasti ja Heikki Hämäläisen huuliharppu vie tässä ja varsinkin sitä seuraavassa Walking on the edgessa päähuomion. Baby Janessa ei ole sen suurempaa vikaa vaikka se osoittautuukin ehkä levyn heikoimmaksi hetkeksi. Kaasu pohjassa ei mennä aivan levyn loppuun asti sillä päätösraidaksi on valittu onnistuneesti Violent love. Kitaristi/laulaja Markku Tuomela kähisee sillä kuin Lee Brilleaux parhaina päivinään. Private Practice Plays Dr. Feelgood on mainio pelinavaus yhtyeeltä.
Kaikki Yksityisvastaanoton tohtorit ovat Hämäläisen ja Tuomelan tavoin kokeneita soittajia ja takana on useita keikkoja eri kokoonpanojen kanssa. Basisti Mikko Nykänen on kolunnut vuosien mittaan lavoja ja keikkapaikkoja rutkasti. Rumpali Veli-Matti Kauppinen on hänkin monipuolinen muusikko joka taitaa rumpujen lisäksi ainakin basson soiton. Private Practice on todistetusti myös kova keikkabändi. Kuuvuorirock vakuutti allekirjoittaneen ja olisin ollut paikalla myös Turun Puutoribluesissa ilman muita menoja. Keikkoja tehdään tasaisesti soittajien päivätöiden ehdoilla. Pitäkäähän nimi mielessä ja tilatkaa levy itsellenne bändin kotisivuilta.
Petri Kipinä
