Die Hard 2 esitetään Nelosella perjantaina klo 23.25.
Jos John McClanen ensimmäinen jouluseikkailu oli ahdas painajainen pilvenpiirtäjässä, Renny Harlinin ohjaama jatko-osa laajensi kaaoksen kokonaiselle lentokentälle — ja nosti samalla ruumismäärän aivan omalle tasolleen.
Vuonna 1990 valmistunut Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli kuuluu edelleen suomalaisohjaaja Harlinin Hollywood-uran kirkkaimpiin tähtihetkiin. Se nousi samaan onnistumisten sarjaan kolme vuotta myöhemmin ilmestyneen Cliffhangerin kanssa ja vahvisti Harlinin asemaa näyttävien toimintaelokuvien tekijänä.
Bruce Willisin tähdittämä elokuva oli myös taloudellinen menestys: sen maailmanlaajuiset lipputulot nousivat noin 240 miljoonaan dollariin, kun tuotantobudjetti oli noin 70 miljoonaa dollaria. IMDb:ssä elokuvalla on vahva yleisöarvio, ja Rotten Tomatoesin yleisöpisteissä se on yhä monelle kelpo jatko-osa, vaikka kriitikot ovat usein pitäneet sitä edeltäjäänsä suoraviivaisempana ja paisutetumpana toimintarymistelynä.
Elokuvassa Willisin esittämä newyorkilaispoliisi John McClane joutuu jälleen väärään paikkaan oikeaan aikaan. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on lumimyrskyn saartama Washington Dullesin lentokenttä, jossa terroristit kaappaavat lennonjohdon järjestelmät ja uhkaavat ilmassa kiertäviä matkustajakoneita.
Harlin ujutti elokuvaan myös suomalaiskatsojille tunnistettavia viittauksia. Lopputeksteissä kuullaan Jean Sibeliuksen Finlandiaa, mikä tekee Hollywood-toimintaelokuvasta erikoisen pienen suomalaisen käyntikortin keskellä suurta amerikkalaista koneistoa.
Yksi elokuvan hurjimmista yksityiskohdista liittyy sen ruumissaldoon. Warpedfactor.comin laskelman mukaan Die Hard 2:ssa kuolee peräti 271 ihmistä, kun ensimmäisessä Die Hardissa kuolleita oli ”vain” 26. Valtaosa uhreista syntyy yhdessä kohtauksessa: lentokoneen räjähdyksen kerrotaan kasvattavan ruumismäärää 235 hengellä.
Teknisesti elokuva jäi historiaan myös toisesta syystä. Die Hard 2:ta on pidetty ensimmäisenä pitkänä elokuvana, jossa hyödynnettiin digitaalista matte painting -tekniikkaa. Sen avulla voitiin luoda virtuaalisia lavasteita ja laajentaa kuvauspaikkoja tavalla, joka enteili myöhempien vuosikymmenten digitaalista tehostetyötä.
Harlinin uralla elokuva osui hetkeen, jolloin suomalaisohjaaja operoi Hollywoodin suurimpien budjettien ja tähtinäyttelijöiden keskellä. Siksi Die Hard 2 ei ole vain yksi 1990-luvun toimintaelokuvista, vaan myös muistutus ajasta, jolloin suomalainen ohjaaja sai räjäyttää kokonaisen lentokentän maailmanlaajuisen yleisön edessä.
