Hellsinki Metal Festival – Accept 50V-juhlakeikka, perjantaina 7.8.2026
Vuonna 1976 perustettu heavy rock -legenda Accept kiertää parhaillaan 50V-nimikkeen alla. Accept on nykyään selkeästi kitaristi Wolf Hoffmannin bändi – mies on soittanut jokaisella Acceptin albumilla. Studioalbumeita on kertynyt kunnioitettavat 17 kappaletta. Nyt kun Udo Dirkschneider on jo vuosia ollut poissa yhtyeen toiminnasta, Mark Tornillon lauluvastuussa etenevä Accept on muodollisesti täysin pätevä juhlimaan puolen vuosisadan merkkipaalua. Vielä 15 vuotta sitten Udon poissaolo olisi ollut katkera pala, mutta nykyään Tornillo hoitaa tonttinsa riittävän laadukkaasti, joten pulinat pois. Tämän sanottua, kieltämättä muutamassa biisissä Udon äänestä ei päässyt henkisesti eroon. Accept tarjoili kuitenkin Hellsinki Metal Festivalin perjantain päänimenä saksalaisen laatutakuun leimaaman metallishow’n, joka oli yllättyksetön mutta tyylipuhtaasti 50V-nostalgian arvoinen fanitapahtuma.
Miten mahduttaa 50 vuotta ja 17 albumia yhteen keikkatuokioon? Mahdoton tehtävä toteutettiin asiallisesti. Accept soitti 14 kokonaista biisiä ja peräti kaksi useamman biisin medley-pakettia – kaikkiaan biisimäärä saatiin nostettua 21 viisuun. Ensimmäiseltä albumilta ei soitettu mitään, ja toinen albumi ”I’m Rebel” kuitattiin nimibiisillä. ”Breaker”-albumi sai huomiota neljän biisin verran mutta yllätys ei ollut, että ”Reckless and Wild” sai albumeista eniten huomiota (viiden biisin verran). ”Metal Heart” kolmen biisin voimin ja varsinkin ”Balls To The Wall -albumin neljän biisin otos tarjosivat faneille ilon aiheita. Keikan alkuun ja loppuun (ennen encore-viisuja, vaikka tyypit eivät varsinaisesti lavalta poistuneet) kuultiin ”Blood Of The Nations” -albumin biisejä.
Mahtipontisen tyylikäs ja yksinkertainen lavarakennelma oli täyttä heavy metallia ja niin myös keikan aloitus, Metal heart! Biisi lähti hieman kompuroiden matkaan mutta viimeisen kertosäkeen kohdallä ääntä alkoi olla riittävästi. Accept ei ”perinyt” päälavan edeltävän bändin Black Label Societyn hurjaa volyymitasoa, ja aluksi ääntä olisi voinut olla enemmänkin mutta Teutonic terrorin kohdalla alkoi homma jo toimia ja Restless and Wild soi jo muhkeasti yleisökaraoken saattelemana. Tornillo ei ehtinyt paljoa jutustelemaan, vaan bändi aloitti jo taustalla laulajan innostuessa aloittamaan paria lausetta pidempää välijutustelua. Muutenkin Tornillo pysytteli sivummalla, ilta oli selkeästi Accept-legenda Wolf Hoffmannin työtä kunnioittanut hetki. Pisimmälle jutustelulle Tornillo sai aikaa ennen Son of a bitch -biisiä, joka omistettiin ”Katjalle”.
Yleisössä oli hauska huomata, että jokaisella albumilla oli omat die hard -faninsa. Vanhempi materiaali toimii aina, ja Restless and Wild tuntui olevan pikaisen gallupin perusteella suosiossa, kuten myös Metal Heart. Balls To The Wall -albumin nimibiisi sai porukan kuumaksi ja yleisökaraokea voi kehua miehekkääksi. Restless and Wild -albumin Princess of the Dawn ”vesitettiin” turhalla pitkittämisellä ja yleisön laulatuksella. Metal Heart -albumin Up to the limit oli yksi allekirjoittaneen suosikeista, kuten myös keikan päättänyt I’m a rebell.
Varsinainen keikka ”päätettiin” tuoreempaan Pandemic-viisuun, joka soi hienosti ja Tornillon äänessä oli vahvaa isännän otetta. Kiertueen aikaisemmilla keikoilla seuraavana oli vuorossa kolme encorea, mutta bändi ei suoranaisesti vetäytynyt lavan taakse odottelemaan aplodeja, vaan Tornillo kävi noutamassa lavan sivulta haikaverin, ja Fast as a sharkin alkaessa rantaleluhai aloitti kierroksensa yleisön keskuudessa. Fast as a shark oli juurikin yksi biiseistä, joissa kaipasi Udon väkivaltaisen raakaa laulutyyliä. Saman lauseen voi todeta myös keikan päättäneistä Balls to the wall ja I’m a rebel -viisuista. Kuitenkin, edellämainitut kolme viisua toimivat mainiosti.
Accept vuosimallia 2026 on edelleen viriili orkesteri ja Hellsinki Metal Festivalin keikka teki onnistuneesti kunniaa bändilegendan pitkälle uralle. Kukaan ei varmaankaan odottanut näkevänsä ja kuulevansa jotain uutta ja ihmeellistä 50V-uraa juhlistavan kiertueen keikalta. Tärkeintä oli nostalgia ja tutut biisit – niitä saatiin. Edellämainittuun liittyen laulaja Tornillon hieman vetäytyvä esiintyminen oli onnistunut valinta, sillä klassikoiden pääarkkitehti Hoffman oli illan suurin tähti. Eläköön Accept – 60V-kiertuetta odotellessa.
Teksti ja foto: J.A.Kaunisto
