Marija asuu pienessä kaupungissa Volga-joen rannalla Venäjän luoteisosassa. 14-vuotias tyttö on juuri liittynyt nuoriarmeijaan.
Ensitöikseen hän pukee univormun ja lataa kuvansa TikTokiin. Hän haluaa kaikkien tietävän, että hän kuuluu lapsisotilaan maailmaan. Marija saattaa leikkiä pukeutumisleikkiä, mutta kun hän tuijottaa peiliin, takaisin tuijottaa täysiverinen nuori sotilas, kirjassa kerrotaan,
Marijalle ja hänen nuorisoarmeijakavereilleen kerrotaan, että heidän on ehkä kuoltava valtion puolustamiseksi. Varttuessaan Venäjän irti kytkeytyvässä yhteiskunnassa he omaksuvat revansismin, uhrautumisen ja kuoleman kultin. Vallanpitäjien nuoriso-ohjelma on heidän todellinen minä -toivelistansa.
Venäjän kulttuurin ja sotapropagandan tutkijan Ian Garnerin (kuvassa) kirjoittama Z-sukupolvi (Docendo) kertoo, kuinka Venäjä aivopesee lapsiaan kannattamaan hyökkäyssotaa ja myötäilemään hallinnon fasistisia oppeja. Marijan ja monen muun Z-nuoren tarina kerrotaan kirjassa.
Z-sukupolvi on surullinen, järkyttävä ja paikoitellen jopa vihaksi pistävä kuvaus siitä, miten osa Venäjän nuorisosta on luisumassa fasismin ja väkivaltaisen ideologian tielle. Valtio myllertää lapsuuden ja militarisoi nuoruuden omien tarpeidensa eli Vladimir Putinin hallinnon käyttöön.
Kun Venäjän oppositionuorilta puuttuvat kieli, symbolit ja yhteiset tilat, niin Marijan tapaiset nuoret sotilaat tietävät täsmälleen, miten käyttäytyä ja mistä löytää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. He ovat löytäneet TikTokista paikan, jossa he muodostavat yhteisön, kuuluvat yhteen ja ovat kokonaisuus.
”He osoittavat hihamerkillään sitoutumistaan valtion militaristiseen messianismiin verkossa ja sen ulkopuolella. He ovat valmiita taistelemaan valtion myyttisiä vihollisia vastaan sodassa rauhan puolesta. He oppivat ihannoimaan valtion väkivaltaa”, kirjassa kerrotaan.
Puistattavaa on lukea myös, kuinka Venäjän nuorisoarmeijan jäsenet kannustavat toisiaan yhä suurempiin fyysisiin ja sotilaallisiin saavutuksiin eivätkä he piittaa ukrainalaisten kärsimyksestä tai heidän oman armeijansa aiheuttamasta tuhosta.
Lapsista ja nuorista on tullut pelinappuloita propagandan ja salaliittoteorioiden kyllästämässä valheiden maassa.
Kirja kertoo myös hiihtäjä Veronika Stepanovan kaltaiset roolimallit sirottelevat nuorentavaa tähtipölyä ikääntyvän johdon, sen käymän Ukrainan sodan ja nuorisoarmeijan tapaisten projektien päälle.
”Lapset näkevät, että he voivat kuulua maailmaan, jossa on hauskaa, joka on verkossa, joka on nykyaikainen ja jonka vanhan koneiston he täyttävät nuoruuden innolla, vaikka se on hajoamassa heidän omien silmiensä alla. Ja jos he haluavat olla sankareidensa kaltaisia, jos he haluavat mahtua mukaan, he voivat matkia Veronika Stepanovan kaltaisten ”pikkusotilaiden, joilla on suuri sydän” kieltä ja toimintaa. Hauskuus perustuu kuitenkin väkivallan ja loputtoman sodan myyttiin”, kirjassa todetaan.
Docendo on julkaissut Ukrainan sodan alkamisen jälkeen lukuisia Venäjä-aiheisia kirjoja. Näistä mainittakoon muun muassa Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii ja Venäjän sota. Venäjä-kirjallisuudesta on tullut oma alalajinsa, jolle riittää lukijoita.
Edellä mainittujen tavoin Z-sukupolvi-kirja ei maalaa valoisaa tulevaisuutta Venäjälle. Se on kiihkottomasti ja toteavasti kirjoitettu tietokirja suoraan pimeyden ytimestä.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Z-sukupolvi.
Z-sukupolvi on saatavana e-kirjana Martti Raninin lukemana äänikirjana. Kuuntele näyte.
Ian Garner on historioitsija ja Venäjän kulttuurin ja sotapropagandan tutkija. Hän on valmistunut tohtoriksi Toronton yliopistosta vuonna 2017 opiskeltuaan sitä ennen Bristolinyliopistossa ja Pietarin valtion konservatoriossa.
