”Tove tuntuu todelta”.
HS:n Juho Typpö selvästi piti Zaida Bergrothin ohjaamasta Tove Jansson -elämänkerrasta.
”Tove Jansson sai arvoisensa elämäkertaelokuvan. Zaida Bergrothin ohjaama ja Eeva Putron käsikirjoittama Tove ei jäykistele, vaan näyttää ja tuntuu nimihenkilöltään”.
Nordisk Filmin sivuilla todetaan elokuvasta seuraavaa:
”Tove on vangitseva draama maailmankuulun taiteilijan luovasta energiasta sekä identiteetin ja vapauden etsinnästä”.
”Helsinki, 1945. Sodan päättyminen antaa taidemaalari Tove Janssonille taiteellista ja sosiaalista vapautta. Hänen epäsovinnainen elämäntapansa – nykytaide, huimaavat juhlat ja avoin suhde naimisissa olevan poliitikon kanssa – eivät ole kuvanveistäjäisän mieleen. Toven vapaudenkaipuu joutuu koetukselle, kun hän tapaa teatterijohtaja Vivica Bandlerin. Rakkaus Vivicaa kohdaan on sähköistävää ja kaikennielevää, mutta Tove alkaa ymmärtää, että hänen tulisi saada sille vastakaikua”.
Nordisk Film
Alma Pöysti Tove Janssonin roolissa on pelkästään loistava. Myös kamera ja ohjaaja Bergroth ”rakastavat” Pöystin roolihahmoa. Kuten todettua, ”Tove tuntuu todelta”.
Elämänkertaleffan suhteen on helppo astua vuosilukuja pudottelevan patsastelun helmasyntiin. Tove on kaukana patsastelusta. Tove on elävä, viriiili, innokas ja suorastaan villi. Elokuvan suurin ongelma on, että muut näyttelijät jäävät paikoin pahasti Pöystin luomisvimman jalkoihon – jopa Krista Kosonen.
Katso Tove Elisa Viihde Viaplay -palvelussa.
