Hehkutusvaroitus annettu! The Grammers-yhtyeestäkin tuttu Ville Vesalainen julkaisee nimellä Willie and The Goodsouls mainion paketin ammattitaitoista Amerikan kitararokkia, laulaja-lauluntekijä -asennetta ja Dire Straitsia. Kiekon rennon hymyileva jenkkifiilistely on kuin Mark Knopfler olisi ryhtynyt sorvaamaan Pomo Springsteen/Tom Petty/Niilo Young -covereita. Vesalaisen mopo ei keuli mutta mies ei myöskään nöyristele – asenne Amerikan herkkuihin on lämmin ja kunnioittava.
Ville Vesalaisen kavereina studiossa ovat viihtyneet Petra Wahlsten (laulu/viulu), Maria Hänninen (laulu) ja Tuomo von Pfaler (Piano, organ). Kolmikon panos levyn yleissoundiin on merkittävä. Nauhalle tarttunut jälki on kuin aurinkoinen tuulahdus sateisen syksyn keskelle. Vaikka meininki on hyvinkin selkeää Amerikan tuontitavaraa, tekijöillä on suuri sydän ja tutunoloiset viisut herättävät vahvoja mielikuvia mutta eivät aiheuta suoria syytöksiä naapurilainailusta. Knopfler-näppäilyä on hehkutettava erikseen, kylmiä väreitä ja niin edespäin. Mainio Springsteen-hekumointi Stuff koristellaan makealla urkusoundilla, In the wind muistuttaa sukulaisuussuhteesta Nebraskaan ja hypnoottinen Earthstaggered asettaa Knopflerin jälleen preeriakulisseihin.
Hartaan gospel-henkinen I don’t believe in misery on kuin Johnny Cash olisi hypännyt Amerikan Niilon Hullun Hevosen matkaan. Allekirjoittaneen löi hiljaiseksi erityisesti Neil Young -pastissina avaava Intro dream ja sitä seuraava Niilo meets Knopfler -ilotulitus Last stop. Maagista jälkeä, Suomen Turusta (…Turun alueelta). Tyylikäs veto V.R. Labeliltä ja artisti Ville”Knopfler” Vesalaiselta.
