Lauantaina 24. tammikuuta 1995 rahapulasta kärsinyt turkkilaismies meni ostamaan kukkia Helsingin Hämeentiellä sijaitsevasta kaupasta. Hän sai ajatuksen ryöstää rahat. Hän kuristi tajuttomaksi kaupan naismyyjän ja viilteli tämän lopuksi hengiltä kukkien leikkaamiseen tarkoitetulla veitsellä.
Naapuriliikkeen myyjä oli löytänyt takahuoneesta kauppiaan kaula auki viillettynä. Hän oli soittanut välittömästi aluehälytyskeskukseen kertoen osoitteen ja ”täällä on ryöstö, siltä on viilletty kurkku auki.
Koko kansaa järkyttänyt ryöstömurha on yksi yli neljästäkymmenestä Murharyhmä 1 – Tosiasiaa törkeästä väkivaltarikollisuudesta -kirjaan kootusta rikostarinasta. Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen (kuvassa yllä) toimittama kirja perustuu Murharyhmä-lehden sisältöön.
Vuonna 1997 Helsingin poliisin murharyhmän rikostutkijat alkoivat toimittaa Murharyhmä- lehteä, jota ei voinut ostaa tai tilata koteihin, vaan sitä jaettiin eri viranomaisille. Lehti sisälsi raakoja rikostapauksia ja todellisuutta, johon tutkijat törmäävät työssään.
Nyt tuohon poikkeukselliseen aineistoon voi ensimmäistä kertaa tutustua valikoiduilta osin Siltalan kustantamassa Murharyhmä-kirjassa. Rikostarinoissa katsotaan rikostapauksia suoraan ammattilaisten silmin, ilman median suodattimia. Tarinat kerrotaan kirjassa tiiviistetysti, toteavasti ja kaunistelematta, mutta ei mässäillen.
Surmattu kukkakauppias oli alle 30-vuotias.
Kuulustelujen jälkeen vaikutti siltä, että kenelläkään hänen lähipiiriinsä kuuluneella ei ollut murhaan mitään osuutta. Myöskään teon motiivia ei voitu vahvistaa.
Kukkakauppiaan surmatyössä ryöstöön viittasivat kauppiaan avoin olkalaukku takahuoneen tuolilla ja sen vieressä ollut tyhjä lompakko. Kassakoneesta kuului hälytysääni, mutta rahojen todettiin olevan tallella.
”Tutkimuksessa selvisi, että vainajan kaulalla oli ainakin kolme pitkää kilpiruston halkaissutta viiltoa, joiden kaikkien voitiin todeta olleen jo yksistäänkin tappavia. Viiltojen lisäksi leuan alla oli pieni vähäinen viiltojälki ja oikeassa sääressä pieni mustelma.”
Tapahtumapaikalla suoritetussa teknisessä rikostutkinnassa saatiin kuitenkin kerättyä erinomaista todistusaineistoa.
Tärkein oli vainajan päälle jäänyt verinen paketointimuovi, jonka muodosta saattoi päätellä, että sitä oli käytetty käden suojana kaulaa viillettäessä. Muovin sisältä saatiin taltioitua hyvä sormenjälki. Sitä verrattiin sormenjälkirekisterin jälkiin, mutta vertailun tuloksena jouduttiin toteamaan, ettei jäljen jättäjää ollut rekisteröity.
Lähes kahden kuukauden tutkinnan jälkeen pääepäillyksi nousi Suomessa asuva turkkilainen 29-vuotiasta kalastajaa HN. Hän oli asunut Suomessa neljä vuotta ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Vaimon äiti asui lähellä tapahtumapaikkaa.
Epäilty otettiin kiinni 12.3.1995 iltapäivällä riihimäkeläisestä pizzeriasta, jonka takahuoneessa hän väliaikaisesti asui.
Hänet sitoi rikokseen yksi tärkeä todiste. Kun häneltä otettiin sormenjäljet ja niitä verrattiin paketointimuovista taltioituun jälkeen, voitiin todeta muovista taltioidun jäljen olevan HN:n.
Kuultuaan muovista löytyneestä sormenjäljestä hän muutti kertomustaan siten, että hän kertoikin yrittäneensä pelastaa henkihieverissä maanneen myyjän puristamalla tämän kaulassa ollutta haavaa. Tällöin hänen kätensä suojana oli ollut kukkien paketointimuovi, kirjassa kerrotaan.
Lopulta HN tunnusti surmanneensa kukkakauppiaan. Kirjassa julkaistussa kuulustelupöytäkirjaotteissa kuvaillaan raakaa ja julmaa tekoa yksityiskohtaisesti.
HN:n kylmäverisyyttä teon jälkeen osoitti hyvin se, että hän oli mennyt suoraan kotiinsa ja lähtenyt sieltä reilu puoli tuntia veriteon jälkeen vetämään nuorten jalkapalloharjoituksia.
”Toinen valmentaja tai joukkueen pelaajat eivät olleet huomanneet HN:n käytöksessä mitään poikkeavaa. Teko ei näyttänyt millään tavalla muuttavan hänen elämäänsä. Hänen muuttonsa pois vaimonsa luota ajoittui sattumalta kaksi päivää teon jälkeen tapahtuneeksi. Murhalla ei ollut muuttoon osuutta, vaan se tapahtui pitemmän harkinnan tuloksena.”
HN tuomittiin murhasta elinkautiseen. Mielentilatutkimuksessa hänet luokiteltiin narsistiseksi persoonaksi ja hänen todettiin täyttäneen depersonalisaatiohäiriön kriteerit.
Hovioikeuskäsittelyssä tuomio pysyi ennallaan eikä korkein oikeus antanut valituslupaa. Näin eräs viime vuosien hätkähdyttävimmistä henkirikoksista oli kulkenut rikosprosessinsa päähän, kirjassa todetaan.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Murharyhmä 1 – Tosiasiaa törkeästä väkivaltarikollisuudesta -kirjasta.
Kuuntele näyte äänikirjasta tai lue näyte Elisa Kirjasta.
Mikko Gustafsson on rikos- ja oikeustoimittaja, hän työskentelee tällä hetkellä Helsingin Sanomissa. Gustafsson on julkaissut myös tietokirjan Keputabu (2016) yhdessä Jantso Jokelinin kanssa.
Janne Huuskonen on kirjailija, viestintäjohtaja ja palkittu toimittaja. Hän on julkaissut aiemmin romaanin Täydellinen päivä (2021), sekä yhdessä Mikko Gustafssonin kanssa tietokirjan Kultainen vasikka – Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa (2019).
