Veeti Kallio: Vereslihalla

Musiikkialan moniottelija Veeti Kallio julkaisi edellisen sooloalbuminsa vuonna 2010. Sielukkaan ääneen omaavan, järjettömän miehekkään Veetin Lohikäärmeportti-nimisen albumin ongelmana oli turhankin siistitty ulosanti. Kaikki särmät oli hiottu näkymättömiin. Viisuissa oli toisaalta tyylikästä tunnelmointia. Tuore Vereslihalla jatkaa sävellysten osalta vastaavista lähtökohdista mutta teksteihin ja sovituksiin on saatu omakohtaisten tekemisen henkeä ja rosoisuutta.

Veeti on sorvannut itse tekstejä. Omakohtainen tilitys kuuluu ja tuntuu. Ennen levyn ilmestymistä artisti kertoi avoimesti päihdekierteestään ja sen selättämisestä. Kyseistä taustaa vasten on helppo peilata useita albumin tekstejä. Ollaan perusasioiden äärellä, ilman korulauseita.

Myös sovituksiin on saatu reilummin rock-henkeä ja kitaroissa on sähköä.  Nyt tai ei koskaan ja Arvet näyttää eilisen lienevät albumin avainviisuja. Tunteellisen rosoisissa viisuissa on toimintaa, rokitusta ja emotionaalista latausta oikeissa mittasuhteissa. Oikea mies, oikea nainen riffittelee kunnon hard rock -asenteella. Et koskaan yksin jää -kappaleen hittipotenssia voisi verrata Juha Tapioon – jos biisin sovitus olisi kevyempi, kappaleen voisi liittää  J.Tapion tulevalle levylle. Herkkä Sulle sytytän kynttilän raastaa ja repii auki tunteen takaportteja.

Vereslihalla tuo eteen hyvinkin omakohtaisesti avautuvan artistin. Veeti Kalliosta paljastuu herkän kaunosielun piirteitä mutta tarvittaessa myös vastavoimaa elämän kovuudelle ja eteenpäin vievää päättäväisyyttä. Kun artisti/bändi on tosissaan, henki välittyy kuulijalle asti. Vereslihalla onnistuu alleviivaamaan, miksi albumi on erityisen tärkeä tekijälleen.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone