Vainajan death-doomin taustalta löytyy synkkä tarina oudosta okkultistisesta kultista, joka tuo brutaalin vyörytyksen oheen mukavasti viistoa ja alkukantaista pahuuden kosketusta. Suomen kielellä syljettävät vokaalit murisevat todella alavireisesti ja tehokkaasti, sanoista saa jopa selvää. Bändi mainostaa levyn olevan yhden raskaimmista suomen kielellä sorvatuista albumeista. Totta joka sana. Bändi on kuin Ajattaran ja Kuolemanlaakson rumempi ja palavasilmäisempi, ladossa katseilta piilossa kasvanut äpäräpentu. Death ja doom vuorottelevat kristillisen tasajaon merkeissä, kaasujalkaa ei kuitenkaan missään vaiheessa paineta lattiaan.
Vainaja etsii innoitusta old school -kuolon parista. Myös Ajattaraa on kuunneltu. Harras paalutus painaa tonnin ja soundiin on saatu repivää ja rujoa rumuutta. Varsinkin rumpukeskitys on nostettu kunniapaikalle ja kitarasoundia on valjastettu lyömäsoittimeksi. Väärän ristin valtakunta antaa jo esimakua helvetin esikartanon sairaista harrasteita mutta varsinaisen raatobakkanaalin järjestää järjettömän painostava sirkkelituokio Valon lapset. Myös Risti kädessäni löytää jostain epätoivon pimeimmistä syövereistä raakaa voimaa, joka kyykyttää melkeinpä marssimaisella puristuksella.
Vainajan viisut operoivat suhteellisen kapeassa genrelokerossa joten bändi ei pääse yllättämään kolmen ensimmäisen viisun jälkeisistä askelmerkeistä. Myös vokaaleihin voisi miettiä ääripäiden venyttämistä hieman laajempaan mittaan. Kadotetut on kuitenkin nautittavan raskas elämys, joka ei eksy aivan pimeimpään marginaaliin.
