TV-arvio: Kultakala-sarja käsittelee Alzeimerin taudin raakaa todellisuutta ja vyöryttää esille laajan kirjon tunteita

Elisa Viihteen uusi draamakomedia Kultakala pyrkii tuomaan kotisohville raskaan aiheen helpommin lähestyttävässä muodossa, unohtamatta kuitenkaan muistisairauden raakaa todellisuutta, kirjoittaa Mesta.netin kriitikko JA Kaunisto.

Alzheimerin tauti, sarjassa nimenomaan varhaisiän Alzheimer, on vaikea valinta komediallisen draaman pääaiheeksi. Kultakalan kohdalla riski on kannattanut ottaa. Suurin kiitos voidaan kohdistaa tuottaja Essi Hellénin ja käsikirjoittaja Tatiana Elfin suuntaan, joilla molemmilla on ollut omakohtaista kokemuspintaa muistisairaan läheisen hoitamisesta.

Vaikka sarjan lähestymistapa on rungoltaan komediallisen kevyt, sairauden traagista luonnetta ei peitellä tai kaunistella. Uutena kansantautina hyvin monella on kokemusta muistisairauden aiheuttamasta inhimillisestä hädästä ja tuskasta. Kultakala käsittelee sairauden ensimmäisiä vaiheita, mutta onnistuneen käsikirjoituksen ja vakuuttavien päänäyttelijöiden ansiosta materiaali vyöryttää esille laajan kirjon tunteita. Parhaimmillaan sarjan tapahtuman ovat kuin opetusohjelmaa Alzheimeria vähemmin tunteville, ja laajemman tietämyksen omaaville sarjan inhimillinen lähestymistapa tuo esille samaistumisen aiheita ja muistoja.

Mutta miksi katsoa sarjaa, joka on aiheeltaan raskas ja paikoin jopa painostava?

Sarja tarjoaa komediallista draamaa sopivasti tasapainotettuna, ja uskottavuuden voisi väittää olevan erinomaisen korkealla tasolla. Sairauden oireiden avulla piirretään päähenkilöiden uuden arjen alkua. Kultakalan sairausteeman rinnalla kulkevana juonena seurataan Katariina Kaitueen esittämän Leenan ja hänen Katja-tyttären (Miila Virtanen) kipuilua oman elämänsä kynnyskysymysten parissa. Millaisen prosessin vaatii tyttäreltä matka omaishoitajaksi, laittaa omia urahaaveita hyllylle, ja ottaa vastuuta sairauden runtelemasta äidistään. Ihmisestä, joka vielä hetki sitten toimi suurimpana turvana isoa maailmaa vastaan.


Sairaus ei kosketa pelkästään lähiomaisia, vaan koko työ- ja ystäväpiiriä. Kun sarjan päähenkilö on tunnettu seurapiirikampaaja, ulottuvuudet ovat potenssiin sata. Hauskojen ja elävien sattumusten avulla sarjassa piirretään kuvaa koko yhteisöön vaikuttavasta häiriötilasta, joka on helppo piilottaa vaikka alkoholismiksi, sillä totuus on vielä alkoholismia ikävämpää.

juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Katariina Kaitue ja Miila Virtanen ovat äidin ja tyttären tunnemyrskyssään mainio parivaljakko. Helmi-Leena Nummelan esittämä Vappu, ”kaiken takana on arjen vaikeudet selättävä äiti”, ansaitsisi oman sarjan. Myös Chike Ohanwe muistisairaan päähenkilön rakastajana sekä Mikko Penttilän ja Pekka Strangin boheemitaiteilijapari ovat valloittavia tuttavuuksia.

Kultakala vastaa kysymykseen, miltä tuntuu elämän menettäminen suurelle tuntemattomalle. Sarjassa painotetaan toivon ja hyvien hetkien merkitystä. Niin kauan kuin olen, elän. 

Kultakala on katsottavissa Elisa Viihde Viaplayssa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone