Tuire Malmstedin ura dekkaristina on hyvässä alkukiidossa. Elokuussa julkaistu neljäs rikosromaani Lasitarha on uuden Metso & Vauramo -dekkarisarjan avausosa. Menetyksen ja toivon kipeydestä kertova rikosromaani on kerännyt kehuja ja noussut myydyimpien kirjojen joukkoon muun muassa Elisa Kirjassa.
Millaista palautetta olet saanut tähän mennessä Lasitarhasta?
Tuire Malmsted: ”Olen saanut loistavaa palautetta, mikä on tietysti ilahduttavaa. Kirjailija tekee työnsä aina ensin omassa kuplassaan ja viettää käsikirjoituksen kanssa paljon aikaa ennen kirjan julkaisua, joten kirjan vastaanotto aina vähän jännittää. Lasitarha on saanut paljon huomiota lehdissä ja kirjablogeissa, ja olen siitä hyvin otettu. Myös yksittäisiltä lukijoilta on tullut hienoa palautetta.”
Lasitarhassa 7-vuotias Henri katoaa koulun metsäretkellä. Vaikka poliisi tekee kaikkensa pojan löytämiseksi, tutkinta ajautuu umpikujaan ja se lopetetaan. Kun toinen pikkupoika katoaa, se saa Henrin äidin etsimään poikaansa vielä kerran. Mistä Lasitarhan aihe sai alkunsa?
”Aihe on saanut ensisysäyksen jo 90-luvulla, jolloin Suomea järkytti Raisa Räisäsen katoaminen. Mietin silloin paljon perheen tuskaa ja sitä epätietoisuutta, jonka tällainen jättää jälkeensä. Ja sitä, miten perhe voi selvitä sellaisesta. Lasitarhassa valokiilassa onkin perhe, jonka Henri-poika on kadonnut jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Halusin tuoda keskiöön uhrin perheen, joka usein jää dekkareissa vähemmälle huomiolle.”
Tähän mennessä olet julkaissut neljä dekkaria. Esikoisteoksesi Pimeä jää (2018) vuoden parhaana esikoisdekkarina. Miten dekkarien kirjoittaminen on muuttanut elämääsi?
”Ainakin ajankäytöllisesti aika paljonkin, eli joka päivä haluan raivata aikaa kirjoittamiselle. Dekkareiden kirjoittaminen on vienyt mukanaan, ja punon juonia päässäni lenkilläkin. Se tuo omaankin arkeen jännän pienen twistin.”
”Toki myös median huomio on hieman muuttanut sitä, mutta vain positiiviseen suuntaan. On hyvä, että ihmiset saavat kuulla kirjoistani ja niiden taustoista. Jollakin tavalla ”tutun nimen” kirjaan tartutaan helpommin kuin vieraan.”
Millä tahdilla aiot julkaista kirjoja vastedes? Millaisia tavoitteita ja haaveita sinulla on kirjoittamisen suhteen?
”Kyllä tämä varmaan jatkuu tällä vuosi per kirja –tahdilla, jos se vain minusta kiinni. Mutta eihän se ole pelkästään minusta kiinni, joten katsellaan, miten käy. Minulla on tavoitteena kehittyä kirjoittajana, haluan luoda lukijoille elämyksiä, jotka eivät heti pyyhkiydy mielestä. Pyrin myös kaunokirjallisesti laadukkaaseen jälkeen ja siihen, että kirjassa rakenne, muoto ja kieli nivoutuvat yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi, toisiaan tukien. Suurimpana haaveena olisi tietysti saada kirjani myös kansainvälisille markkinoille.”
Kerrot olevasi monipuolinen lukija. Mitä kirjoja olet lukenut viimeksi?
”Han Kangin Valkoinen kirja, Delia Owensin Suon villi laulu, Paolo Giardanon Jopa taivas on meidän ja Adrian McKintyn Ketju.”
Kiitos haastattelusta. Kerrotko vielä lopuksi, mitä odotat alkavalta syksyltä.
”Odotan sitä, että kirjastovierailut ja kirjamessut toteutuisivat. Ainakin Helsingin Dekkarifestivaali toteutuu verkossa 18.9., ja olen siinä mukana ensimmäistä kertaa. Lisäksi odotan, että pääsen kirjoitusvapaan jälkeen kunnolla takaisin kiinni opetustyöhön ja toisaalta, että löydän aikaa kirjoittaa eteenpäin Lasitarhan jatko-osaa, joka ilmestyy syksyllä 2022.”
Kuuntele näyte Lasitarha-äänikirjasta ta lue näyte täältä.
Tuire Malmstedt (s. 1974) on pieksämäkeläinen kirjailija ja kieltenopettaja. Ennen kirjailijanuraansa hän työskenteli kääntäjänä ja teknisenä kirjoittajana. Tarinoita hän on kuitenkin kirjoittanut omaksi huvikseen jo nuorena, vaikka ammatiksi se kehkeytyi vasta myöhemmin. Dekkariseura palkitsi hänen ensimmäisen teoksensa Pimeä jää (2018) vuoden parhaana esikoisdekkarina.
