The Accountant. Ohjaus: Gavin O’Connor. PO: Ben Affleck, Anna Kendrick, J.K. Simmons. 122 min. K16. 2016.
Poste Restante – osoite tuntematon ja Warrior-leffoilla mainetta kerännyt Gavin O’Connor joutui kimurantin projektin eteen ohjatessaan Bill Dubuquen käsikirjoitukseen perustuvan toimintadraaman The Accountant. Ben Affleckin tähdittämän leffan keskiössä yrmyilee kivikasvoinen matematiikkanero Christian Wolff, joka on kirjanpitäjä mutta samalla äärimmilleen treenattu tappokone – ja autisti. Leffa on häkellyttävä sekoitus kasvutarinaa, maailmanparannusta, repivää toimintaa ja kiemuraista rikosdraamaa – autistinen Jason Bourne on ensimmäinen mielleyhtymä.
O’Connorilla on vaikeuksia löytää tarinalle lopullista painotusta. Elokuva tasapainoilee useamman tyylilajin välillä. Ongelmaksi muodostuu myös päähenkilö, jonka tunteeton toiminta ei herätä suojeluvaistoa. Elokuvan pahin sudenkuoppa on uskottavuuden puute. Affleckin autistinen matikkanero-tappaja on jo itsessään huikea hahmo. Affleck on tappavampi kuin Matt Damonin Jason Bourne – ja hänellä ei ole omantunnon tuskia. Christian Wolff on varsinainen yhden miehen armeija mutta elokuvan edetessä selittelylle annetaan sijaa ja miehen motiiveille löytyy syitä ja seurauksia.
Christian Wolff hoitaa hämärämiesten, huumekartellien ja asekuninkaiden raha-asioita. Mies on kovapalkkainen numeronero, joka tekee mustasta valkoisen kun kyseessä ovat tilikirjat ja paperinpyörittelyt. Lapsena sotilas-isä treenasi veljeksistä itsepuolustuksen hallitsevia selviytyjiä. Vammastaan huolimatta Christian ei ole uhri. Valtionvarainministeriön rikostorjuntayksikössä eräs herra kiinnostuu henkilökohtaisista syistä rikollisten tilintarkastajasta. Köysi kiristyy ja syväkurkun ohjaama autisti-sankari joutuu etsimään suojaa laillisesta työstä. Robotiikkaa kehittelevässä firmassa on epäselvyyksiä ja matikkanero on oikea mies löytämään rahavuodot. Luonnollisesti juoneen on saatava myös nainen, ihastumisen kohde. Anna Kendrickin esittämä tilintarkastaja on söpö ja sopiva kohde rikollisten uhkailuille, ei muuta.
Vaikuttaako epäselvältä? Robotiikkafirmassa on meneillään iso rahastus-ja kusetusoperaatio. Rahaa valuu rikolliseen vyörytykseen, jolla on olevinaan kaiken parantava tarkoitus. Lopulta taustalla olevat rikolliset joutuvat puhdistustoimiin. Tarkoitus pyhittää keinot -ajattelu leimaa koko elokuvaa. Numeronerolla on toimilleen selkeä päämäärä. Hän ei ole pelkästään korruptoitunut pikkunilkki. Myös autisti-kirjanpitäjän veli tulee pahoilla teillä vastaan, yllättäen ja todella epäuskottavissa kulisseissa. Valtiovarainministerion tyypillä on oma lehmä ojassa. Viime hetkille etenevä härdelli huipentuu todelliseen vuosikymmenen juonikyykkäykseen. Epäuskottava huipennus antaa karvaan leiman koko leffalle.
Taustalla kuitenkin kuplii ja poreilee hyvinkin syvälle porautuvia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Asetelmat käännetään pariin kertaa yli ja ympäri. Voiko paha olla puolittain hyvää ja pahastakin voi lypsää irti positiivisuuden pisaroita. Ben Affleckin puunaamainen roolisuoritus on elokuvalle hyväksi. Muista näyttelijöistä ainoastaan J. K. Simmons jää jollain tasolla mieleen. The Accountant yrittää liikaa mutta uskottavuusongelmaa on helpompi peilata vertaamalla leffaa vaikka Jason Bourneen. Siinä mielessä on harmi, että aineksista olisi voinut saada todellisen tajunnanlaajentajan. Kaikesta huolimatta The Accountant on jännitteellistä ja riittävän nopealiikkeistä toimintaviihdettä.
J.A.Kaunisto