Ohjaus: Seth MacFarlane. Pääosissa: Mark Wahlberg, Amanda Seyfried, Seth MacFarlane. 116.
Animaattori-tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Seth MacFarlanen eläväksi muuttuneesta teddykarhusta kertova esikoisohjaus Ted oli vuoden 2012 yllätysmenestyksiä. Rivosuisen ja päihderiippuvaisen nallen ja Johnnyn (Mark Wahlberg) ystävyydestä kertova elokuva yhdisteli ja parodioi eri genrejä, ja niin tekee myös sen jatko-osa Ted 2.
MacFarlanen itsensä ääninäyttelemä Ted on itsekeskeinen ja huonokäytöksinen mutta silti jollain tapaa sympaattinen hahmo. Hauskuus ei rakennu niinkään pehmoiseen nallekarhuun liittyvien mielikuvien rikkomisesta vaan siitä, kuinka luontevasti muut suhtautuvat elävään leluun. Huvittavaa on vaikkapa se, kun ihmiset pohtivat, minkä vuoksi Ted näyttää tutulta.
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa Ted avioituu Tami-Lynnin (Jessica Barth) kanssa. Ykkösosan tavoin kertojaäänellä kuorrutetun alun sadunomaisuudelta vedetään matto alta leikkaamalla keskelle arkirealistista aviohelvettiä. Ted ja Tami-Lynn päättävät pelastaa liittonsa hankkimalla lapsen, mutta sitä ennen Ted tarvitsee spermanluovuttajan, pehmonalle kun on.
Lapsenhankintaprosessin edetessä Tedin oikeustoimikelpoisuus ja tuoreen avioliiton laillisuus asetetaan kyseenalaiseksi. Kysymys kuuluu, onko leluksi valmistettu nalle persoona vai omaisuudeksi laskettava artefakti.
MacFarlane tuntuu ensimmäistä kertaa pyrkivän sanomaan jotain pelkän provosoinnin sijaan. Tedin oikeustaistelun yhteydessä viitataan muun muassa mustien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin mutta ilman varsinaista kantaaottavuutta tai satiirisuutta. Huomiot ilmaistaan suoraan, vaikka tapahtumien yhteydet Yhdysvaltojen historiaan olisivat muutenkin ilmeisiä.
Ted 2 kierrättää humoristisesti oikeussalidraaman, lastenelokuvien ja romanttisten komedioiden kliseitä, mutta alluusiot muihin elokuviin, Breakfast Clubista Jurassic Parkiin, eivät jaksa naurattaa.
Huumori liittyy jäälleen pääosin suorapuheisuuteen, seksiin ja huumeidenkäytöön. MacFarlane tunnetaan parhaiten Family Guyn luojana, mikä näkyy Ted 2:ssa ensimmäistä osaa selvemmin. Tarinaa pilkkovat irralliset sketsimäiset kohtaukset, jotka eivät edistä juonta ja sopivat huonosti elokuvan mittaan ja yhtenäisen tarinan velvoitteeseen.
Toisaalta irtopaloihin mahtuvat myös elokuvan hauskimmat hetket, kuten muroja ostava Liam Neeson nykyistä elokuvauraansa parodioivassa kohtauksessa. Myös muut cameoroolit hymyilyttävät: Sam J. Jones tekee ykkösosan tapaan pilaa itsestään, mutta yllättävämpi ja oudompi on kohtaus, jossa NFL-tähti Tom Brady näyttelee itseään.
J. K. SILVENNOINEN
