Scifijännäri 65 heittää Star Wars -näyttelijä Adam Driverin ilkeään paikkaan.
Mies tekee pakkolaskun maapallon menneisyyteen, 65 miljoonaa vuotta sitten. Pakkolasku osuu juuri hankalaan ajankohtaan – taivaalta putoaa iso kivi dinosaurusten päälle. Ennen tuhoa, Driverin pitää saada itsensä ulos planeetalta nuori tyttö mukanaan. Ongelmia aiheuttaa dinosaurusten asuttama ”villi” planeetta. 65-leffan dinot ovat eri sukua kuin Jurassic Parkin söpöläiset – nämä dinot löytyvät kauhuleffoista ja painajaisunien synkimmistä hahmoista.
Hiljainen paikka -elokuvan käsikirjoittajakaksikko Scott Beckin ja Bryan Woodsin elokuva etenee sujuvana toimintaleffana, jos katsoja purematta nielee tarinan perusasetelman epäloogisuuden. Driverin esittämä pilotti ei ole ihminen, vaan vieraan sivilisaation edustaja. Kovin ihmismäisestä olennosta on kuitenkin kyse ja englanti taittuu luontevasti.
Kuitenkin, Driverin esittämä hahmo ei ole sankari eikä edes kaikkitietävä tiedemies, vaan pilotti, jota ajaa eteenpäin kotona odottava perhe. Pakkolasku asteroidikatastrofia odottavaan maahan asettaa pilotille vain yhden päämäärän – äkkiä pois täältä. Tavoitteen tiellä ovat dinosaurus-invaasio ja 15 kilometrin matka pelastusalukselle.
Elokuvan ehdoton valtti on Adam Driver. Mies on kuin Shakespeare-näyttelijä C-luokan leffassa. Muuten leffa etenee korona-ajan leffojen tyyliin, niukalla näyttelijäkaartilla. Dinot ovat ilkeitä, mutta suoranaista kauhua tai scifiä on kovin niukalti. Jännityskin on kortilla, sillä dinosaurukset ovat tiedossa – yhteenottojen paikka ja maisemat vain vaihtuvat. Dinoleffojen ystäville tarjolla on kuitenkin useampi maukas face to face -kohtaus.
Adam Driverin ansiosta leffa on aivan kelvollista kertakäyttöviihdettä. Hetkittäin tuntuu, kuin Driver olisi eksynyt lavasteissa miehen vääntäessä aikuisten oikeasti pätevällä otteella b-luokan vuorosanoja.