Seinäjoen Euroviisusankarit onnistuvat jalostamaan suuria odotusarvoja valmiiksi musiikiksi. Softenginen debyyttilevy We Created The World jopa ylittää muutaman kappaleen kohdalla suuriksi paisuneita ennakko-odotuksia. Toisaalta kokonaisuus ei aiheuta taivaita valaisevaa ilotulitusta. Albumin kansikuva kuvastaa hyvin Softenginen statusta – nuorilla jannuilla on pyrkimystä suuriin kuvioihin mutta debyytillä ei vielä nousta Ison maailman esikuvien rinnalle. Vahva haastaja-asema on kuitenkin lunastettu. Softengine on nälkäinen ja luova. Bändillä on myös joukoissaan loppumaton voimavara, nimittäin Topi Latukan maailmanluokan laulusuoritus.
Latukka on hämmästyttävän valovoimainen, suorastaan maaginen. Miehen ääntä voisi tuoda vielä enemmän esille. Latukka on kuitenkin SE instrumentti, jonka avulla Softenginella on tädeyt mahdollisuudet lyödä kansa polvilleen Euroopassa ja miksipä ei Ison veden takana. Sävellysten osalta bändillä on käsissään puolen albumin verran vahvaa osaamista ja nälkäistä näyttämisen halua. Suomen Coldplayn arvonimen välittömästi nappaavan orkesterin muita suunnannäyttäjiä tuntuvat olevan 30 Seconds To Mars ja Muse. Yllättävänkin vahvan edm-jytkeen avittamana Softengine esittää muutamia vakuuttavia listakiipijöitä.
Vahvasti tanssilattialle käskevä The Sirens kiinnitti huomiota jo Provinssirockin telttalavalla. Viisu lienee albumin vahvin näyttö – tehokas kertosäe ja todella vetävä nostatus. Broken reflection osoittaa Softenginen vahvuuden löytyvän vauhdikkaammasta materiaalista, tosin kyseiseen viisuun toivoisi persoonallisempaa otetta. Yellow house herkistelee raskaalla kädellä ja loppuun sovitetaan vielä mainio huipennus. Pianoballadista väkeväksi rakkauden herutukseksi paisuva What If I on myös levyn ehdoton valopilkku. Topin ääni aiheuttaa kylmiä väreitä.
Mutta, osa viisuista jää värittömiksi mutta ei kuitenkaan täytemateriaaliksi. Phone call from unknow ja In disarray ovat ihan kivoja mutta Circle on turhankin euroviisumainen 30 Seconds To Mars -hekumointi. Our life, our love kaipaa vielä yhtä ylimääräistä vaihdetta (vaihetta).
Paikoin Softenginen debyytti on aivan mainio ja heikoimmillaankin sujuvaa pop-rokkia. Bändiltä puuttuu vielä itsevarmuutta ja lopullista ”tappamisen meininkiä”. Luonnollisesti Softengine tarvitsee taustalleen myös rautaisia ammattilaisia ja ripauksen tuuria jotta suuren maailman keikkalavat olisivat tavoitettavissa. Mutta, paketti on kasassa ja lähtökohdat seuraavalle albumille ovat suorastaan herkulliset. Toivottavasti nuorten miesten pää kestää. Paljon on jo saavutettu mutta tuplaten pitää vielä painaa duunia.
