Seinäjoen suunnalla vaikuttava metallisen ja tunnelmoivan hardcoren nouseva nimi Ravage Ritual tyrkkää markkinoille asennetta pursuavan debyytin nimeltään Soul Eater. Bändi on aikoinaan lähtenyt liikkeelle halusta työstää tylyä hardcorea metallisilla mausteilla, suuntaviivoina myös Holy Terror ja Entombed. Matkan varrella mukaan on kuitenkin tullut tummaa alakulon sielunmaisemaa. Selkäranka löytyy selkeästi hardcoresta mutta levyn edetessä Ravage Ritual kauhoo yhä syvemmältä epätoivon ja tuskan sammioista. Bändistä kuoriutuu ennen levyn viimeistä huutoa tuskassa rypevä dark hardcore/post-metal -akti. Mutta se on vain yksi puoli Ravage Ritualin olemusta.
Bändi tuo varsinkin tunnelman puolesta mieleen Unkind, Disfear ja From Ashes Rise -tyyliset murheen laaksossa vaeltavat murisijat. Tosin Ravage Ritualin ei voi katsoa suoranaisesti kuuluvaksi crust-porukkaan. Paikoin meno on kuin Congressin tai Convergen levyillä. Albumin loppua kohden vähenevä kaasujalan käyttö ja lisääntyvä epätoivossa rypeminen antavat aihetta vetää suuntaviivoja orkestereihin kuten Totem Skin ja Grieved sekä sludgemetallisti Indian…aina post-hardcore/post-metal -viitteisiin asti. Ravage Ritual on siinä mielessä hankalassa tilanteessa että bändiltä irtoaa suvereenisti Death worship -tyylinen suoraviivainen harcore-rymistely kuin Silence-kappaleen hidastelevaa epätoivoa viljelevä apokalyptinen särinäteos.
Ravage Ritualin aggressiivinen epätoivon messu välttelee ilmiselviä genrelokeroita. Bändi tekee Soul Eater -levyn aikana melkoisen matkan suoraviivaisesta coremätöstä mustana vellovan post-metallin lähteille. Mihin suuntaan bändi lähteekin seuraavan albumin kohdalla, taivas on auki moneen suuntaan. Soul Eater on hallittu ja mietitty kokonaisuus, jossa ei ole heikkoja lenkkejä. Huuto toimii, riffi toimii, tunnelma syö miestä…kaikki toimii. Allekirjoittaneen kohdalla Ravage Ritualin kiekko nousee kevyesti kotimaisten aggressiolevyjen vuoden parhaiden joukkoon
