Raimo Pesonen kirjoitti kirjan kuumana käyvästä Nato-aiheesta: "Olen varautunut hyvin vahvoihin reaktioihin"

Kirjailija ja kolumnisti Raimo Pesonen julkaisi Suomen Nato-suhdetta käsittelevän kirjan nimeltä Nato Hampaankolossa. Samalla se on analyysi Suomesta ja suomalaisuudesta. Mesta.netin kirjasivusto selvitti pamfletin taustoja ja työstämistä kirjailijalta itseltään.

Raimo Pesonen, mikä sai sinut kirjoittamaan Nato-aiheisen kirjan?

– Lähtölaukaus kirjan tekemiseen oli keväällä ja kesällä 2014 Suomessa Ukrainan kriisin ympärillä alkanut keskustelu, jossa vanhat stereotypiat ja viholliskuvat nousivat häkellyttävällä vauhdilla pintaan. Se on huolestuttavaa, koska viholliskuvien ruokkiminen on helppoa, ja siitä käynnistyy helposti lumipalloefekti, eli epäluuloisuus kasvaa rajan molemmin puolin.

– Venäjä hallitsee keskustelua Suomessa nyt, vaikka Suomen ja Naton suhteessa on kyse paljon muustakin kuin Venäjästä. Ei ole mitään epäselvää siinä, etteikö Venäjä olisi toiminut kansainvälisen oikeuden vastaisesti Ukrainassa, mutta hyvin monissa täkäläisissä puheenvuoroissa tuo toiminta esitettiin ja esitetään suurvalloille täysin poikkeuksellisena, vaikka nähdäkseni kyse on enemmänkin suurvalloille tyypillisestä toiminnasta, valitettavasti.

– Oikeastaan voisi sanoa, että suomalaisessa Nato-keskustelussa on esillä kaksi poikkeuksellista suurvaltaa, heikompia ihan puhtaasta hyväsydämisyydestä auttava USA / Nato, joka on siis vailla suurvaltaintressejä ja muistuttaa lähinnä Star Wars-sarjan jediritarikuntaa, ja toisaalta loputtoman laajentumishaluinen Venäjä, joka on niin hyökkäyshalujensa sokaisema, että toimii täysin ääliömäisesti omia etujaan vastaan. Tämä asetelma otetaan annettuna hämmentävän usein, se on pohjaolettamus jota ei kyseenalaisteta, vaikka ei vaadi kovin suurta vaivaa huomata, että todenmukaisimmassa kuvassa on muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen. Mutta vahvoja asetelmia sisältävät kertomukset leviävät helposti, ja merkitykset syntyvät kertomukissa, narratiiveissa, jotka vaikuttavat taustalla niin kansalaiskeskustelussa kuin poliitikkojen ja tutkijoiden työssäkin – itsestäänselvyyksinä pidettyjä narratiiveja ei välttämättä tunnisteta omassa ajattelussa, eikä niiden ohjaavaa vaikutustakaan silloin havaita. Faktat valikoituvat yllättävän pitkälle omaksutun narratiivin mukaan. Tämä koskee tietysti meitä kaikkia, ja asian tiedostaminen olisi hyvinkin olennaista.

Millaista lukijapalautetta olet saanut?

– Kirjan aihepiiri on sen luontoinen, että olen varautunut hyvin vahvoihin reaktioihin, mutta toisaalta kirja on ollut ulkona vasta niin vähän aikaa, ettei palautetta ole vielä hirveän paljon ehtinyt kertyä, vaikka sitä on tullutkin lyhyeen aikaan nähden suhteellisen runsaasti. Vaikka pamfletti on nimenomaan kiistakirjoitus, kirjaa on kutsuttu tasapuoliseksi – ja myös moitittu siitä, heh heh. Raskain moite yleisöltä on tainnut tähän mennessä olla se, että kirjan on tehnyt vasemmiston ulkopuolelta tuleva ihminen. No, tuota minä en osaa moitteena ottaa. Ehkä mieltä lämmittävimmät kiitokset ovat kohdistuneet siihen, että kirjassa on uusia ja erilaisia näkökulmia aiheeseen. Se on ehdottomasti ollut tavoitteeni kirjoitusvaiheessa.

Kirjassasi 198 sivua juttua Nato-aiheesta. Miten avartava kokemus kirjan työstäminen oli?

– Olen seurannut aihetta pitkään ja sivunnut sitä jonkin verran kolumneissa aiemmin, mutta kyllähän asiaan paneutuminen sai höyrypillin viheltämään muutamankin kerran korvien välissä – sitä tapahtui niin laajojen kehityskulkujen kuin yksittäisten nippelitietojenkin kohdalla. Viimeksi mainitusta voi nostaa esimerkiksi vaikka Naton perustamisasiakirjan eli 1949 allekirjoitetun Pohjois-Atlantin sopimuksen, jossa puhutaan kauniisti demokratiasta ja oikeusvaltion periaatteista, ja jonka yksi allekirjoittajamaa oli kuitenkin Portugali, joka oli ihan ehta sotilasdiktatuuri 1970-luvulle saakka. Eli julistusten kauniit sanat ovat yksi asia ja todellisuus taas toinen.

– Suomen kohdalla Nato-lähentymisen vahva yhteys talouseliittiin on kiinnostava seikka, ihan siihen mittaan saakka että Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn johtajisto on antanut hyvin pitkälle kasvot “Natoon ja heti”-puheelle, ja EVA myös julkaisi Nato-jäsenyyttä ajavia pamfletteja ennen kuin tehtävän otti Suomen Atlantti-Seura. Yhteys on selvä, mutta sen taustoja tai motiiveja en edes kuvittele tyhjentävästi selventäväni, vaikka jotain hahmottelenkin.

– Ja tietysti suomalaisen Nato-keskustelun kietoutuminen osaksi meidän kansallista kertomustamme ja identiteetin muovautumista on kiinnostava asia, ilmiö, jonka juurien syvyys lopulta yllätti. Tämän päivän keskustelussa on esillä elementtejä, jotka juontavat juurensa satojen vuosien taakse, aikaan jolloin Venäjä peri Turkilta aseman Euroopan “toisena”, ja Napoleonin varoitukset Euroopan kohtalosta kasakkavaltiona elävät nekin. Suomen kohdalla Nato-keskustelussa palataan jatkuvasti talvisota-myyttiin, ja siitä taas johtavat jäljet sisällisotaan, ja niin edelleen.

– Kirjoittajana sitä tietysti toivoo, että mahdollisimman paljon näistä oivaltamisen hetkistä saisi välitettyä lukijalle – joka sitten muodostaa aiheesta oman näkemyksensä.

Raimo Pesonen (s. 1968) on kirjailija ja kolumnisti. Häneltä on ilmestynyt neljä romaania ja hän kirjoittaa kolumneja useisiin lehteen ja blogiinsa.