Provinssin päätöspäivä keräsi 27 000 kävijää nostaen kokonaiskävijämäärän 77 000 festivaalivieraaseen, mikä on toiseksi eniten Provinssin historiassa. Festivaali saatiin viettää poikkeuksellisen hyvässä säässä, joskin ukkosrintama kävi lauantaina tervehtimässä yleisöä. Epäonnisimman kolauksen sateesta taisi ottaa vastikään hienon albumin julkaissut Sara, jonka keikkaa sotki sään lisäksi tekniset murheet. Keikka jäi lopulta kolmen biisin mittaiseksi. mikä oli kova pettymys kotikentällään esiintyneelle bändille.
Provinssin päätös olla pitäytymättä tietyssä genressä tai ajassa näkyi sekä ohjelmassa että yleisöjakaumassa positiivisesti. Ihmisten Juhlaan mahtuu erilaiset ihmiset nauttimaan hyvin erilaista musiikkia. Päälavan kolme viimeistä yhtyettä: Hassisen Kone, Deftones ja JVG vetosivat varmasti hieman eri yleisöön.
Intiimillä Amphitheatre by Soundi -lavalla saatiin todistaa muun muassa Knipin tunteikas soolokeikka. Kaksi sooloalbumia julkaissut Knipi tekee hienoa popmusiikkia. Katkoviivoja on yksi 2000-luvun pophelmistä.
Hassisen Koneen keikka oli varsinainen nostalgiatrippi keski-iän ylitäneille. Ismo Alanko totesi, että edellisestä Pronvissikeikasta ehti vierähtää 40 vuotta ja, että uusimmat nyt esitettävät kappaleetkin ovat tuolta ajalta.
”Koneen” kasarihitit Odotat, Jurot nuorisojulkkikset sekä tietysti Rappiolla pistivät tantereen tömisemään. Yhtye soitti tarkasti, eikä kuusikymppisen Alangon teräksistä kuntoa voi kuin ihailla. Hauskana yksityiskohtana keikalla oli rumpali Harri Kinnusen äänekäs kannatusjoukko.
Deftones oli Kornin lisäksi toinen viikonlopun suurista nu metal -nimistä. Tosin Deftones on aina poikennut tyylilajin perusjoukosta pykälää melankolisempana ja omaperäisempänä aktina. Suuri osa yhtyeen soundia on Chino Morenon venyttävästi fraseeraava ja usein särön läpi vedetty laulu. Provinssissa ennenkin esiintynyt yhtye oli erittäin hyvällä tuulella. Leppoisasti esiintynyt ja yleisön hyvin haltuun ottanut Chino Moreno vaikutti vapautuneelta, mutta heittäytyi musiikin viemänä liikkumaan villisti ympäri lavaa. Yleisöä kentälle ei ollut valunut yhtä paljon kuin Kornin aikaan, mutta yhtyettä todistaneet lienevät olleen tyytyväisiä näkemäänsä. Erityistä liikehdintää aiheuttivat odotetusti My own summer (Shove it), Change (in the house of flies) ja Be quiet and drive (far away).
Jos pitäisi valita varmista varmin pankin räjäyttäjä päälavalle, kunnia lankeaisi JVG:lle. Näinhän siinä myös kävi, että JVG:n vilpitön kaksikko näytti Provinssissa sen, minkä vuoksi yhtye on kasvanut niin suureksi. Jare ja Villegalle ottivat haltuunsa edessään olevan valtavan juhlivan massan, mutta niin teki samaan aikaan pienemmässä mittakaavassa myös ranskalainen elektroninen darkwave-akti Perturbator. Carlings stagen teltta loi loistavat puitteet yhtyeen tummalle ja kiihkeästi takovalle poljennolle. Teltan hieno yhtenäinen tunnelma jätti keikasta festivaalin henkeä mukailevan maun suuhun.
edit: korjattiin Harri Kinnunen rumpaliksi
Reijo on Kitaristi.
Ajettiin ohi ja kovaa! Eipä säväytä provinssit eikä muutkaan kansanjuhlat. Only Blues please!