Paluu Knotfest-tunnelmiin: Amerikkalainen metallibändi aiheutti pahennusta Raisiossa: ”Mikä saatanallinen möykkä aivan meidän takapihalla”

Amerikkalainen metallibändi aiheutti pahennusta Raisiossa: ”Mikä saatanallinen möykkä aivan meidän takapihalla”.

Tapahtui aikaisemmin. Jenkkibändi Slipknotin oli tarkoitus esiintyä Turun satamassa elokuussa 2021. Paikalle oli tarkoitus roudata myös muita bändejä. Korona kaatoi hankkeen, mutta matkan varrella Slipknot varmisti vuonna 2012 käynnistetyn oman festarinsa Knotfestin tulon Suomeen. Turun satama vaihtui Artukaisten alueeseen, jossa sijaitsevat Turun messu-ja kongressikeskus ja monitoimihalli Gatorade Center. Artukaisten alue sijaitsee laitakaupungilla, joten melusaasteesta aiheutuvat vähälukuiset valitukset hoidetaan kumileimasimella.

Palataan kirjoituksen alkuun, eli Raision Ihalaan. Lauantaina 13.8.2022 noin klo 23:30 koiranulkoiluttaja ihmettelee infernaalista möykkää, joka kantautuu jostain parin kilometrin päästä (Turun puolelta eli Artukaisista). Corey Taylorin välispiikeistä saa selvää, ja varsinkin yleisön pauhu on hämmentävää kuunneltavaa. On kuin meneillään olisi 50 000 hengen yleisön jännittämä jalkapallo-ottelu, jossa kotijoukkue tekee juuri ratkaisevan mestaruusmaalin. Suomiiiiii, ei kun Slipknooooot.

Niin olen ymmärtänyt, että aikoinaan Knotfestin idea oli yhdistää musiikki synkkään sirkus-ja tivolimeininkiin. Jo alusta lähtien mukana oli myös Slipknot-museo. Nyt, ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa, Knotfest pystytti pikkukaupungin keskelle kaupunkia Suomen Turkuun. Allekirjoittaneen festarimatka oli hämmentävän vaivaton – kotiovelta saattoi siirtyä juhla-alueelle lyhyen kävelymatkan saattelemana. Harvemmin kansainvälistä metallifestivaalia järjestetään lähes omalla takapihalla. 

Knotfestin valloittama juhla-alue on asfalttia ja osittain nurmikkoa. Lääniä riittää ja joukkoliikenne toimii. Myös omalla autolle löytyy parkkitilaa. Hauskaa oli huomata, että vertaus kaupunki keskellä kaupunkia sopi tilanteeseen osuvasti. Lauantaina paikalla oli 30 000 henkeä, myös runsaasti alle 18-vuotiaita, joten yleisön ulkoinen olemus oli värikkäämpää kuin esimerkiksi Tuskassa. Joukossa oli myös runsaammin ”turisteja” (verrattuna esim. Tuskaan). Kaikille ei ollut täyttä selvyyttä, että kyseessä oli ihan oikeasti raskaan musiikin tilaisuus. Alle 12-vuotiaat pääsivät alueelle vain täysi-ikäisen seurassa. Kyseinen yksityiskohta aiheutti esimerkiksi Cradle Of Filthin keikalla tilanteita: oli outoa seurata paikalle raahatun isän ”kärsiessä” esiteini-ikäisen jälkikasvunsa kanssa hieman liian tymäkästä metallishow’sta. Yleisöpaljouden henkistä olotilaa leimasi kuitenkin rentous ja ehdottomasti suuri odotuksen tunne. Slipknot oli mielessä ja bändiä odotettiin kuin pelastajaa.

Tapahtuma-alue oli jaettu suureen anniskelu-ja ruoka-alueeseen ja kaiken ikäisille sallittuun puolikkaaseen. Alle 18-vuotiaan festarikokemus laimeni ruokapaikkojen jäädessä suurelta osin rajatulle alueelle. Silmiinpistävää oli baaripuolen tarjoilun monipuolisuus: oli viinibaaria ja erityisesti Slipknotin omaa viskiä (toimit. huomio, aivan mainiota viskiä). Ruokapuolella tarjolla oli lihaa – peittelemättä ja häpeilemättä. Kun on tottunut kotimaisilla festivaaleilla lihapuolen jäävän vihreän tarjonnan jalkoihin, Knotfestissä saattoi hyvällä omallatunnolla ladata lihaa kitusiin. Myöskään tupakointia ei tarvinnut peitellä. 

Mutta ne jonot. Päivän edetessä juomapuolta joutui jonottamaan ahkerasti, ja kun sieltä pääsit niin jonotin ruokakojulla. Ja festaripaitaa, jonoa riitti aamusta iltaan myös Slipknot-museolla (Slipknot-museo oli fanille suuri hetki. Maskit, vanhat esiintymisasut, soittimet – näkemisen ja kokemisen arvoisia). Jonot vetivät kuitenkin suhteellisen nopeasti ja suomalaiset ovat tunnetusti ammattijonottajia – virne kasvoillaan. Paita-ja  fanimyynnin volyymi oli jotain käsittämätöntä. Useampi jono, ja seitsemän metrin pituisina siivuina – siitä huolimatta jonoja riitti aamusta iltaan! Saman saattoi todeta Slipknot-museolla. Reilun kymmenen metrin jono kiemurteli pitkin päivää, vaikka telttaan oli pääsymaksu. Yleisesti ottaen tapahtuma-alue toimi kiitettävästi. Miinusta tuli ainoastaan pääportin huonosta saavutettavuudesta ja istumapaikkojen puutteesta. Artukaisissa istuivat vain VIP-hahmot. Kun soittoaikataulut oli vielä viritetty huippuunsa, eli pikkulavan esitykset oli puristettu vain puoleen tuntiin, päivä eteni joutuisasti. Knotfest on kone, jonka tarkoitus on pitää asiakas tyytyväisenä.

Niin, ja oli siellä myös musiikkia. Pikkulava ei ollut mikkihiiri-lava, vaan täytti paikkansa asiallisesti. Myös lauteille valitut bändit olivat täyttä tawaraa. Shiraz Lane saapui Turkuun uusi albumi taskussaan. Bändillä on selkeästi lihaksia nousta festivaalien päälavoille, jo parin vuoden kuluttua. Kovimman latauksen pikkulavan suunnalta tarjoili Medeia, joka tökkäsi tulille niin tymäkkää äänisaastetta, että monelta vähemmän kokeneelta festarikävijältä oli lirahtaa pikkuhätä housuun. Medeia osoitii myös, ettei äärimmäinen vyörytys tarkoita yliaggressiivista lavaolemusta. Bändillä oli välispiikeissä hauskaa, mutta soitto oli todella raskaassa kuosissa. 

Myös massiivisen päälavan esiintyjäryhmä oli valittu hyvin, ja etukäteen arvelutti (lauantain ohjelmistossa) vain progressiivisen metallistin Tesseractin osuus. Miten sopii koukeroisempi metallituote Slipknot-kuumeesta ja auringosta humaltuneen festarikansan päiväohjelmaan. Yllätys oli positiivinen, sillä Tesseract aloitti todella miehekkäällä riffimyllyllä. Pari viisua mentiin nousuhuumassa, mutta bändin innostuessa soittamaan progressiivisempaa maalailua, yleisön mielenkiinto alkoi sulaa paahtavan helteen alla. Tesseract oli hyvää ja laadukasta mutta keikka oli liian pitkä. 

Päälavan korkannut Blind Channel oli valittu mainiosti sisäänvetotuotteeksi heti alkuiltapäivään. Blind Channel on nykyään jo niin varma nimi, että bändin esiintymistä ei tarvitse jännittää. Balboa ja Dark side ovat tykkejä keikan päätösbiisejä niin Wackenissa kuin Möysän Musaklubilla – niin myös Knotfestissä. Blind Channel veti myös hetkeä myöhemmin haastatteluteltan ääriään myöten täyteen. Kusipäisyydestä ei ollut tietoakaan. Jätkät eivät ehdi miettiä rokkitähteyttä, kun saa matkustaa keikalta toiseen ja maasta kolmanteen viihdyttämässä kansaa. Bändin tyypeille osui myös henkilökohtainen fanihetki Bring Me The Horizonin soittaessa myöhemmin samalla lavalla.

Allekirjoittaneelle päivän SE bändi oli äärimetallisuosikki Cradle Of Filth. Kokea ensimmäistä kertaa livenä Dani Filthin tunnusomainen falsettikiljahdus, mahtavaa ja ikimuistoista! Valitettavasti aivan kaikki eivät olleet yhtä innostuneita Cradle Of Filthistä, vaan Dani Filthin kiljahtelut saivat aikaiseksi hymähtelyä ja naureskelua. Tylsää, moista ei tapahdu vaikkapa Tuska-festivaalilla. Turisteja, mutta toisaalta paikalla oli myös runsaasti Bring Me The Horizonin faneja, joille Dani Filth oli muinaisjäänne menneeltä vuosituhannelta. Mutta, Cradle Of Filthin keikka oli aivan mainio ja Necromantic fantasies on pelkkää namia.
Cradle Of Filth, Knotfest Turku

1. The Fate of the World on Our Shoulders
2. Existential Terror
3. Nocturnal Supremacy
4. Lilith Immaculate
5. I Am the Thorn
6. Crawling King Chaos
7. Nymphetamine (Fix)
8. A Gothic Romance (Red Roses for the Devil’s Whore)
9. Scorched Earth Erotica
10. Necromantic Fantasies
11. Her Ghost in the Fog

Jälkikäteen ajateltuna Bring Me The Horizon onnistui lähes mahdottomassa tehtävässä, eli oli pätevä lämppäri suurelle Slipknotille. Bring Me The Horizon oli varsinainen pittimestari, orkesteri pyöritti ja hypytti kansaa minkä ehti. Ja kansa jaksoi hyppiä. Välillä tuntui pahalta katsoa 14-vuotiaiden junioreiden innostuessa pittirytinään isompien rinnalla, mutta pahemmilta onnettomuuksilta vältyttiin. Heti toisen viisun kohdalla pitti alkoi pyöriä raivokkaasti ja kansa eli hurmoksessa. Isolle kansanosalle Bring Me The Horizon oli lähes pääbändi, tai asiaa ei uskaltanut ainakaan myöntää Slipknot-tuotteisiin pukeutuneen kansanosan ollessa juhla-alueella selkeästi vallitseva laji. Eihän bändillä ollut asiaa haastaa Dani Filthiä ilkeydessä, mutta 30 000 ihmistä ei voi olla täysin väärässä. Bring Me The Horizon on raskaamman rock-ilmaisun kirkas tähti, joka vie genreä uuteen suuntaan.
Bring Me The Horizon, Knotfest Turku:

1. Can You Feel My Heart
2. Happy Song
3. Teardrops
4. sTraNgeRs
5. Dear Diary,
6. Parasite Eve
7. Shadow Moses
8. Itch for the Cure (When Will We Be Free?)
9. Kingslayer
10. DiE4u
11. MANTRA
12. Drown
13. Obey
14. Throne

Entä Slipknot? Siihen eivät sanat riitä, se pitää kokea ja tuntea. Slipknot mainitsi myös keikan kuluessa tulevansa pian takaisin. Turkuun? Paikka ja yleisö on jo valmiina!

Knotfest on hyvin öljytty kokonaisuus, joka kannattaa ottaa haltuun kohdalle sattuessaan. Turun Knotfest-tapahtumasta tullaan vielä vuosien kuluttua puhumaan suurilla sanoilla. Kaksipäiväisessä Knotfest-tapahtumassa on vain yksi huono puoli – Slipknot pitäisi saada lauteille molempina iltoina.
Slipknot, Knotfest Turku:

1. Disasterpiece
2. Wait and Bleed
3. All Out Life
4. Sulfur
5. Before I Forget
6. The Dying Song (Time to Sing)
7. Dead Memories
8. Unsainted
9. The Heretic Anthem
10. Psychosocial
11. Duality
12. Custer
13. Spit It Out
14. Encore
15. People = Shit
16. Surfacing

Kuvat: Rami Ranta ja J.A.Kaunisto

Teksti: J.A.Kaunisto