Reverend Bizarre -pomo Sami Hynnisen noise/doom-projekti Opium Warlords on kolmannella albumillaan enemmän kiinni tutuksi koetussa perusbiisin muotissa ja kokeellisuus on saanut ympärilleen selkeämpiä lokeroita. Puhdas noise on vähemmässä osassa ja akustishenkiset ambientmaalailut antavat tilaa vetää henkeä. Luonnollisesti pihvinä on edelleen raskaasti vellovaaa doomia mutta Opium Warlordsin doom etsii selkänojaa rockhenkisestä ulosannista. Tunnetilojen etsintä on jatkuvaa ja kuulijaa haastetaan heittäytymään mukaan ilman ennakko-odotuksia.
Opium Warlords on eittämättä edelleen levoton ja pimeyden syövereissä soutava tapaus. Bändiä on lähes mahdoton lokeroida vain parin genremääritelmän alle. Progressiivisuus, doom ja psykedeelisuus ovat päälokeroita, josta löytyy erilaisia sivupolkuja useaan ilmansuuntaan. The god in ruins -viisun akustinen aggressio on hämmentävää. Epätoivon säkeillä on tilaa kehittyä ja ryömiä ihon alle. The Solar burial kasvattaa hitaasti painetta ja purkaus on voimallinen. Allekirjoittaneen papereissa kokonaisuuden vaikuttavin heti koetaan The land beyond the pole ja Mount Meru -siivujen kohdalla. Levottomasta drone/noise-maisemasta siirrytään minimalistisen ambientin avulla raastavan doom-särinän orjiksi.
Taste My Sword Of Understanding -albumin hypnoottisen äänimatkan vahva elementti on basso, jolle annetaan tilaa luoda arvoituksellista tummuutta. Levy ei kuitenkaan ole mikään keskikaljailtojen tunnelmankohottaja. Tunnetiloissa suunnataan sielujen sisimpään ja kokonaisuuden ääripäät ovat etäällä. Kappaleiden sisäinen dynamiikka ei kuitenkaan kärsi genrehyppelystä sillä kaikella on aikansa – tunnetilat lomittuvat näkymättömin kudoksin toisiinsa. Jos uskaltaudut S.Hynnisen tummalle sielunvaellukselle, tartu ehdottomasti julkaisun vinyyliversioon. Kahdelle albumille jaettu kokonaisuus on ryhmitelty todella vaikuttavaksi kokonaisnäkemykseksi. Vinyyli antaa erityisesti bassolle tilaa mellastaa ja iskeä reikää tajuntaan.
